Luojani unelmia

Minä astuin unelmiin, jotka olivat toisen luojan luomia, mutta murtuneet, musertuneet rakennuksen painoon ja hylätty niille sijoilleen.

Paljon voimia hukattu muotoon kuulematta henkeä, särkyneitä sydämiä, tukahdutettuja tunteita, vain kadottaakseen ensirakkautensa.

Ja minä toivoin yhden epäonnistumisesta tulevan toisen voittoja, mutta näin paljon voimansa luovuttaneita, maanalle kadonneita, jotka katosivat niin kuin tulivat, täynnä hämmennystä ja ahdinkoa, jo synnyinhetkellä tuomittuja odottaen kuoliniskua.

Ja minä katsoin menneitä aikoja – henkiä, jotka vainosivat minun huoneita, kyynehtiviä lehtiä, jotka katsoivat minua: oletko tullut tänne kuolemaan, eikö sinulla ole unelmia?

”Säännöt on sääntöjä, näillä mennään….

 

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu