Mikä on minun, jos ei temppeli, jossa henkeni asustaa?

On outoa, että yksinoikeus suodaan sellaiseen, jonka kuitenkin hetkenpäästä menettää – – on myös kummaa ajattelua, että omistus ja vapaa kilpailu voisit elää yhdessä ja tukea toisiaan.

Ruumiini on henkeni asumus – tahtoni luojan käsi, joka ohjaa: minä olen henkitieto, perimyksen perijä, aikani luomus, joka kaivertaa seinään. Vapaita ovat vain he, jotka ymmärtävät henkeä, joka vaeltaa: Yksinoikeudella teen kuolemaa, saarrettujen saari odottaa…

Näen sinun kärsivän, pyörivän tuskissaan, onko täyttymystä ilman tuskaa?

 

Tämä asumus hylkää.

0
Mikko Marttila

Ilman vapautta ei ole vastuuta.

"Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Minä luulen tietäväni, siis ehkä olen, ehkä en...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu