Mikä tulisi hyväksyä?

Kaikki kuolleita, kuin syntyneet vailla tarkoitusta, laahustavat pitkin katuja, kerääntyvät laumoiksi toreille, koskaan tuntematta itseään tai olemassaoloa, löysivät oikeutuksensa pakkotoimille, kuin virantoimija.

Olevainen syntyi vailla mittoja, se tarkasteli ja tunnusteli olemassaolon uutta muotoa, hiljalleen oppi sen, mikä on rakennettua, ja mikä tulisi vain hyväksyä.

Koskematon luonto on poispyyhittyä: minkä hän teki omalla voimalla, se oli kaunista, mutta minkä olevainen oppi pakkotoimista, muutti luontoa peruuttamattomalla tavalla.

Kauniit sanat siitä, mikä oli ennen olevaista, saivat uuden muotonsa vipuvoimasta; mikä ruokki ennen olevaista oli nyt itsestään selvää – väkisten otettua, eikä olevaisen koti ole muuta, kuin varmistettu hautapaikka.

Havaitsija ei havainnut tarkastelevansa omaa kotia; hän keräsi kiviä, kiipesi pitkin puunrunkoa, tarkkaili uiskentelevia mereneläviä, kävi keskustelua tuulenvoimien kanssa – Olevainen ei ymmärrä tarkastelevansa omaa ruumista.

Kaikki on varastettua; valta, jolla pakotetaan toisia, joukkovoima, kuin vipuvoima, kaivetaan kiviä lepopaikasta. Ei olevainen enää liiku luonnonvoimasta, vaan uudesta laista ja käskystä – pakkotoimista, joka on ainoa tosiasia, jolle pystyyn kuolleet puut kumartavat.

Maan kuluma, ravinteet katoavat, itseään kiihdyttävä tapahtumasarja, puut repeävät juurineen maasta, jota tuulet aiheuttavat – eloperä revitty alkujuurilta.

Ilmaisumuoto, kuvanto, aikalaiskirjat, jotka myydään eteenpäin, tarkastetaan aitoudesta, joka paljastuu laskeuman määrästä: Ei ole paluuta.

Elämä on häväistystä.

 

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. Ilman vapautta ei ole vastuuta. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu