Nuoren epävarmuus – Onko seksuaalikasvatus turhaa?

Kun lapsi siirtyy varhaisaikuisuuteen on mullistukset varmaa, keho käy läpi muutosta kuin perhonen, joka tuli toukasta. Yhtäkkiä kaikki on muuttunut eikä mikään ole kuin ennen, jännite ja uhma leijuu kaikkialla ympärillä: Sinua haastetaan, jostain syystä ilmapiiri on muuttunut hyökkääväksi.

Epävarmuus leijuu kaikkialla eikä ole epäilystä, että et ole yksin näiden muutosten kanssa – se ei silti lohduta yhtään. Ruumiisi ei enää tottele sinua, sillä on oma tahto, joka puskee läpi välittäjäaineita, jotka aiheuttavat levottomia ajatuksia.

– Yritä nyt keskittyä, oppiminen oli ennen helpompaa, mutta nyt tulevaisuus ennemminkin ahdistaa kuin innostaa.

Ja sitten on meitä, joille opetettiin, että meidät lunastettiin kalliilla eikä ruumiini kuulu minulle, vaan Jumalalle. Kaikki muutokset, kaikki mullistukset, kaikki vastoinkäymiset ovat seurausta rikkomuksista Jumalan tahtoa vastaan.

Muita naurattaa, moraali – oikean ja väärän oppi oli monille vierasta, mutta toisille täyttä totta. Ajatukset pitäisi katkaista, kaikki tunteeni ovat vääriä, elämä taisi olla rangaistus, joka pitää kärsiä.

Meistä jokainen on joskus ollut nuori, silti on helppo unohtaa, kuinka paljon hämmennystä oma keho aiheuttaa – saati että sinut opetetaan vihaamaan omaa tahtoa ja ruumista.

Seksuaalikasvatus ei todellakaan ole turhaa, kun uskonnot katoaa maanpäältä, silloin todennäköisesti katoaa myös porno netistä, silti en usko että kumpikaan näistä tulee tapahtumaan, joten jäljelle jää vain sopeutuminen vallitsevaan tilaan.

Maailma ei ole valmis, se luodaan joka päivä uudestaan, se on päätös, joka tehdään joka aamu kun silmänsä avaa kunnes ”kuolema erottaa.”