Rakenne korvasi elämän, ehdottomuus eloperän ja maapohjan.

Välittäminen ja rakkaus, jossa he näkivät voiman kumoamaan yksinäisyyden ja epävarmuuden, korvautui talolla, josta tuli uskon välikappale ja kaiken elämän hautapaikka – kuolinpesä, ehdottomuuden syöstessä ihmiskunnan vailla jatkajaa.

Itsensä kieltäminen on edellytys, jotta teollinen vallankumous saisi vallan, tunnottomuus itselle ja toisille hinta, joka maksetaan heijastuksen puutteen pelosta. Kuka määrittää sinut, kuka minut? Kenen tahtoa noudatan, jos en kaikkivallan?

Kovasti yrittävät elävät perustella elämän ja merkityksen järkensä kautta, etsien viisautta, viisauden rakkautta, mutta sivuuttavat tunteittensa vallan järjettömyyden ja haihattelun syntysijana eikä totuudenrankana, syynsä syntysijana, elämän luojana.

Henki lukittuna silmien orjuudesta, usko unohdettuna rikkomuksen lain alaisuudessa.

Tyhjyys on kauhistus, jota he pakenevat toistoihin, tuska ja kärsimyskin parempi, kuin käsittämätön merkityksettömyys.

Onko usko teoissa vai rakenteissa?

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. Ilman vapautta ei ole vastuuta. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu