Täydellinen jumala, eivätkö silloin kaikki sydämesi taipumukset olisi petosta?

Täydellisyyttä ei ole ilman virheen mahdollisuutta, sinä joka liikuit ennen aikojen alkua muodottoman alun äärellä loit kaiken tämän, voimasi ylistyksen ja kunnian, elämänvoiman ja ikuisen elämän, mitä liikkui henkesi sisällä?

Jos kaikki työsi ovat niin täydellistä, jos kaikki sanasi ovat erehtymättömyyden lähteitä, jos kaikki lakisi ovat virheettömiä, eivätkö kaikki sydämesi taipumukset olisi silloin myös täydellisiä?

Mutta jos kaikki ajatuksesi taipumukset olisivat täydellisesti hallinnassasi, missä silloin olisi vilpittömyytesi?

Eivätkö vain he, jotka ovat täynnä arpia, repaleisia ja rikottuja, voi tuntea myös vilpittömyyttä saati armoa juuri itsensä tähden, miksi uskoisin sinua?

Ja kävi niin, että kaikki täydellisyys olikin luojassa, kaikkivaltiaassa jumalassa ja kaikki rikkomus luomuksissa – heistä tuli jumalan kyvyttömyyden näkyviä kantajia, spitaalisia muotopuolia.

Kuka on valehtelija, kuka on valehtelija?

Jos olisit pahoillasi, eikö silloin sinun tulisi tuntea mielipahaa? Ja jos tuntisit mielipahaa etkö silloin tunnustaisi olevasi kyvytön hallitsemaan?

Kunniallinen vai kunniaton astia?

Ja niin kävi, että kaikki häpeäsi asetit vastustajaasi – sathanas, ja hänestä tuli sinun vihasi astia, valmis murskattavaksi, mutta kuka on valheen ja petoksen isä, jos ei hän joka vakuuttaa olevansa täydellinen luoja kaikkivaltias?

Voitko tuntea väärin, ehkä heräät vielä itseesi?

Mikko Marttila

Aika on syvyyden luoja, todellisuus on ennakkokäsityksiä ympäristöstä, uskomuksia muodosta

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu