Toivoa on niin kauan kunnes tiedät, haluatko todella tietää?

Sitä kutsutaan saavutukseksi, kun ihminen päällysti valtatiensä eikä kulkenut omia polkuja.

Ihminen keksi tulen ja pyörän, ihminen kesytti villieläimiä ja rakensi laidunmaansa, ihminen valloitti monet maailmankolkat ja aloitti vallankumouksensa päällystäen uudet tiensä ja hevonen sai väistyä.

Nopeus oli oleellista, mutta kun jokainen vallankolkka oli saavutettu, mitäs sitten?

Menneisyys on kuolevaisen ennustajan käsikirja, sen väitetään kertovan tulevaisuudesta, mutta entäs jos ihminen on se ainoa toivo ja luoja, näetkö todellisuuden niin kuin se on, vai näetkö oman kohtalosi siksi, että olit kurkannut siihen mikä oli ennen meitä?

Kohtalon luoja, epävarmuus on todennäköisyyksiä, ja kipeästi halusit tietää mikä vaivaa kehoasi, sillä vihasit epätietoisuutta. Ja kun lopulta sait vastauksen, helpottiko se kuitenkaan oloa?

Ehkä sait tietää ettei sairaus ole kuolemaksi, tai sitten sait tuomiosi, joka lasketaan kuunkierroista. Vieläkö rukoilet jumalaasi?

Kuka haluaa nähdä eilisen pelin, miksi rakastat niin kovasti raivattuja teitä?