Totuus vai tehtävä? – Jaettuja salaisuuksia
He hakevat läheisyyttä toistensa iholta, tunnustelevat jokaista aaltoa ja sykäystä, mutta silti ovat kaukana niistä liikuttajista, jotka ovat kuoren sisällä – toisen tuntemukset ja mielikuvat itsestä. Yhteys kehon ja hengen välillä, omakuva ja se, minkä toiset todistavat silmillä ovat kuin ikuista peilailua siitä, mikä on odotettua ja mikä haluttua.
Istut edelleen yksin huoneessa katsoen ulos ovensilmästä, joka luo näkymän jaetusta tilasta, jossa sinä et ole mukana: kaikki on teeskenneltyä, puhetta ilman sisältöä, kuin jakomieliset täyttäen tyhjyyttä sanoilla, pelkoa jota ei voi julki sanoa, toistoa vain toistaakseen totuttuja kaavoja.
Yksinäiset henget haahuilevat pitkin käytäviä mielessään huolia, mutta oven auettua heidän katseensa virkoavat esittääkseen jälleen totuttua mallia, joka on kuin ruumiintarkastuksessa vannoen ettei ole kätkenyt sisimpään vahinkoa.
Kaikki on opittua, niin kuin lapset hakevat ymmärrystä aikuisten ongelmista leikkipihoilla, niin myös aikuiset hakevat ymmärrystä kehoista, jotka edustavat nukkekotia. Voitko päästä lähemmäksi kumppania muuten kuin tuntemalla kipua?
Maanpäällinen elämä on ihmisillä nyt, mutta mitä elämää kullakin on ollut henkisessä menneisyydessään? Ihmisenä on sitä mitä on henkisesti, mutta uusi seikkailu uusi maailma – jokainen joutuu siihen tutustumaan käytännön elämässään. Aluksi on kuin olisi tullut näyttämölle kylmiltään, eikä edes vuorosanoja ole annettu. Joskus kupletin juoni kuitenkin paljastuu.
Ilmoita asiaton viesti