Tyhjyyden täyttäjät?

Tulevaisuus:

odotus tapahtumista,

jotka seuraavat menneisyyttä.

Tyhjät sivut kulkevat edeltä,

jota käsi seuraa perässä,

kuin henkäys vasten kasvoja,

joka heräsi virtojen liikkeestä.

 

Lämpötilojen muutos niin tärkeä,

ylläpitää elonkiertoa,

tuo sateita, tuo eloa,

kuin tunteet aistikkaan keholla,

laskevat ja nousevat,

yltyvät ja laantuvat,

ovat nyt muuttujia,

jonka levoton vaeltaja toi

tyhjyytensä johdosta.

 

Aavistus seuraa vaeltajansa henkeä,

se kulkee myös edellä kirjoittaen,

kuin tutkija, tarkkaillen sinua,

kuin muutoksia ympäristössä.

 

Hyvää vai pahaa?

 

Ounastelija istuu tulensa edessä,

tuli sisällä, tuli kaikkialla ympärillä,

kaikki havaitsijan näkökulmassa.

 

Onko tarinasi jo lopussa?

 

Sietämätöntä on odottaa,

kaikki tyhjyys odottaa kirjoittajaa,

joka kirjoittaa elämänlankaa,

kuin punoakseen olemassaolon perustaa.

 

Pystytkö olemaan paikoillaan?

 

Paikoillaan vai pakenemassa?

 

Saalistaja odottaa sopivaa hetkeä,

mutta milloin uhri valitsi itse loppunsa?

 

Joku syntyi tähän tilaan, josta kaikki alkaa

ja nyt kutsutaan häntä nimeltään:

Peto;

mutta valitsiko hän paikkansa?

 

Lämpötilojen äkillinen muutos

tuo myrskytuulet, jotka ravistavat

puiden latvoja, taivuttavat, vääntävät

äärimmilleen, joista toiset katkeavat,

toiset repeytyvät juuriltaan.

Sisällä myrsky pyytää tyynnyttäjää,

se istuu reunalla, heijaten itseänsä,

kuin rukoilija, odottaen vapautusta,

odottaen lohdutusta, odottaen syytä.

 

Uhri ja peto, kuka valitsi paikkansa,

kuka valitsi nimensä,

kuka valitsi elämänsä,

kuka loppunsa?

 

Vainko ihminen huutaa luojaansa?

 

Mikko Marttila

Ihmisyydestä, uskomuksista ja yhteisöperustoista kiinnostunut kuntapuliukko. Ilman vapautta ei ole vastuuta. "Vapaus on vastuun perusta, itseohjautuvuuden lähtökohta, kestävän kehityksen kulminoituma."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu