Unelmia vai unia?

Elämä tuli odottamatta,
syntyi varoittamatta,
syvissä merissä,
aaltojen kärjillä huokuu henkäys tulevasta,
josta unelmoin ennen kuin uskalsin edes toivoa:
se pitää minua hengissä,
vaikka näen toivottomuutta edessä.
Unettomia öitä seinien sisällä,
sanattomia huokauksia naapurien huoneissa,
kiihkoa ja epätoivoa, täynnä elpyviä ja murehtivia.
Todellisuus on heille, jotka ovat kuolleita,
siksi unelmieni ei ole tarkoitus toteutua,
ne elävät, kun minä olen hukkua.