Valaistumisen hetki – Vapaa tahto vai täydellisen lain mukainen?

Kävelit pitkin muodotonta maata, jonka uskoit olevan vailla eloa vaan et arvannut, että maa jalkojesi alla oli täynnä elonkirjoa, jonka haaveet murskautuivat jalkojesi kautta. Niin jatkoit matkaasi tuntematta tunnontuskia, mutta toisten toiveet olivat kadonneet – suru sekä murhe vaelsi pitkin maata.

Oli laki joka oli täydellinen, suoraan jumalan kädestä eikä rikkomuksella ollut paikkaa hänen kirjoissa, ja niin jumalat kulkivat tuntematta murtuneiden teitä: ”Täydellisiä olivat kaikki hänen tiensä.” Mutta yksi heistä heräsi häpeäänsä ja tahtoi kätkeä kasvonsa tuskalta, syy ja seuraamus koskettivät ennen tunnotonta – kuolemaa ja kärsimystä oli kaikkialla, lopullinen seuraamus kohtasi kaikkia heitä.

Niin hän katui elonsa päiviä ja toivoi jälleen olevansa täydellisen lain kaltainen, koskematon ja puhdas eikä rikkomukseen langennut,  pyysi ja anoi vapaan tahtonsa kieltämistä – hän halusi takaisin jumalaksi ja tahtoi tulla ristiinnaulituksi kaikkien edessä.

Valaistuminen oli tässä, hän valitsi mieluummin kuolla kuin tunnustaa vapaan tahtonsa, ja niin hän katosi maanpäältä takaisin jumalaksi, jonka jalat eivät koske kuolevien teitä.

Ja edelleen on heitä, jotka mieluummin kieltävät vapaan tahtonsa ja kuolevat, kuin tunnustaisivat valintansa.