”Valittu kansa polvillaan…”

Sota sisällä muuttuu todellisuudeksi ulkona:

vesi kohdistaa paineensa joka puolelle patoa

ja löytää tiensä sieltä, missä rakenteet alkavat rakoilla.

Valloittaja saapuu kaupunkiin,

josta tulee todellisuuksien kohtaamispiste,

vaikka todellinen taistelu käydään

jossain muualla.

Koko elämä käyty kaksoiskäskyjen tyrskyillä,

opetettu toimimaan itsenäisesti, mutta murrettu

silloin, kun isänmaa käskee toimia.

Vapaa tahto vain silloin, kun se toteuttaa

isäntänsä tahtoa, velvollisuudet sitovat,

kun oikeus on valloittajan kirjoittama.

Kerro minulle, mitä hyötyä on päämäärästä,

jos aika ei asu enää matkaajan huoneissa?

Koti ei ole neljä seinää ja katto,

lämmitetty tupa ja matto,

vaan rakkaus, jossa lapset kuulevat

toistensa tahtoa.

Ja varmasti isänmaa saapuu jälleen

käsissään kukkia, puristettuna

nyrkissä lupauksena rauhasta,

vaikka sota sisällä on todellisuutta ulkona.

Sanasi on lakini?

Koska on aika murtaa lapset uudestaan?