Olemmeko jo perillä?

Tarkastelet kuvaa ja muistot – pölyttyneiden arkistojen syöverit – palaavat takaisin, kuin etäinen valo tuntemattoman matkan päästä. Mihin se aika meni?

Havaitset sen kuvan, ja ehkä muistat tapahtumia, jotka tuovat mukanaan tunteiden kirjon. Kaiken olemassaolon takaa löytyy liikerata, joka todentaa sitä, mikä muutoin olisi merkityksetöntä. Tallentunut tieto on kasvojesi edessä, mutta syvyys tulee jostain muualta, joka tekee elottoman elolliseksi.

Joku osoittaa tähtitaivasta ja kertoo niistä voimista, jotka vaikuttavat kappaleisiin, ja hän kuvailee ne hengen sanoilla: kylmä, etäinen, väkivaltainen ja vihamielinen ympäristö, joka ei ole ihmisen elon paikka. Tieto osoittaa tapahtumasarjoja, mutta voimat ihmisen sisällä paljastavat jotain, joka tekee eron tiedon ja totuuden välillä.

Ja minä väittelen kaikkeuden kanssa, esittäen todisteita, jotka tukevat sitä, mikä on minun totuutta, johon kaikkeus vastaa joka ikinen kerta: tosiväittämä. Oleellisin osa liikeratoja on tiedon ja tunteen yhdistelmä, jotka luovat vaikutelman siitä, mikä on todellista.

Miksi on tärkeää, että tunnen olevani olemassa?

Minä, luoja itse, luon maiseman siitä, minkä tuntevat toivat eteeni ennen minua, ja jatkan tätä hyvin todentuntuista matkaa, jonka syvyys henkii minussa. Itse asiassa, kaikki merkittävin osa tiedonkulkua kulkee tulkitsijan kautta, joka muutta tiedon ymmärrettävään muotoon.

Sinut opetettiin näkemään ja arvioimaan etäisyyksiä kokemuspohjan kautta. Kaikki merkityksellisimmät asiat tässä harhaisten maailmassa, ovat syvyyksiä, jotka voi havaita vaikutuksilla – liikeratoja, jotka tuottavat todentuntuisen maailman keinotekoisessa todellisuudessa.

Kumpi on siis merkitsevää: aika vai matka?

Olemmeko jo perillä?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu