Huuhkajafanien matkassa Pietarissa – oma tarinani

Lopputuloksena vastasin eilen puheluun HUS-alueen tartuntatautiyksiköstä – ja soittaja määräsi minut koronakaranteenin. Mutta mennään koko tarinassa ensin alkuun. Nimittäin sain reilu vuosi sitten liput jalkapallon EURO2020 -turnauksen otteluun Suomi-Venäjä. Ottelu pelattaisiin Pietarissa kesäkuussa. Matka itäiseen suurkaupunkiin ja takaisin hoituisi kätevästi Allegro-junalla. Sehän sopisi mainiosti.

Matkasuunnitelma

Vierähti kuitenkin vuosi ennen kuin koronatilanteen selkiydyttyä ottelun päivämääräksi lopulta varmistui 16. kesäkuuta 2021. UEFA antoi vielä huhtikuussa 2021 mahdollisuuden peruuttaa lipun ja  saada rahat takaisin. Asiaa mietittyäni en tarttunut tilaisuuteen, sillä arvioin hoitavani matkan (jotenkin) turvallisesti. Huuhkajat ovat nyt joka tapauksessa ensimmäistä kertaa arvoturnauksessa.

Ensimmäinen pettymys koitui toukokuussa, jolloin VR ilmoitti ettei se aja Allegro-junilla Pietariin. Suunnitelmissani tämä olisi ollut turvallisin ja vaivattomin matkustamismuoto.

EURO2020 -ottelut tultaisiin pelaamaan vajaille katsomoille. Pietarissa tämä tarkoitti joka toisen istumapaikan täyttämistä. Näin ollen osalle katsojista pääsylippu tultaisiin perumaan ja rahat palauttamaan. Toukokuun lopussa tuli vahvistus, että sain pitää lippuni. Niinpä laadin uuden matkasuunnitelman.

Päädyin Suomen Maajoukkueen Kannattajien (SMJK) järjestämään bussikuljetukseen. Lisäksi sain hinnasta pienen jäsenalennuksen. Liput näihin busseihin myytiin nopeasti loppuun. Tämän lisäksi olisi ollut tarjolla monien eri matkanjärjestäjien bussikuljetuksia. Oma kuljetukseni lähtisi ottelupäivän aamuna ja palaisi samana iltana takaisin.

Julkisessa keskusteluissa nousi esille varoituksia matkalle lähtijöille. Pietarin koronatilanne oli huono. Tämä luonnollisesti mietitytti, mutta arvioin, että päivän pikakäynnillä ja pienellä kurinalaisuudella mahdollisuudet ovat minimaaliset. Samaten yli kuukausi sitten saamani ensimmäinen rokoteannos vähentäisi riskejä.

Nokka kohti Pietaria

Bussi lähti Helsingissä keskiviikkona 16. kesäkuuta varhaisaamuna kello 04.00. Aikainen lähtöaikataulut selittyi rajamuodollisuuksien keston epävarmuudella. Saavuimme rajalle eri mutkien kautta noin kello 08.00. Suomen puolella asiat menivät läpi sujuvasti passintarkastuksella.

Venäjälle saapumista varten jokaiselta matkustajalta edellytettiin alle 72 tuntia vanha todistus negatiivisesta koronanäytteestä. Nämä paperit tarkistettiin jokaiselta matkustajalta ja tapahtuma myös videokuvattiin venäläisten viranomaisten toimesta. Tämän jälkeen meidät ohjattiin sivummalla olevaan tarkkailurakennukseen, joka oli muutettu koronatestauspisteeksi.

Paikalla oli useampi suojapukuun pukeutunut (nais)henkilö, jotka ottivat näytteet jokaiselta matkustajalta molemmista sieraimista. Suomalaisessa näytteenotossa tikku tungetaan syvälle, ja se on hyvin epämiellyttävä. Sen sijaan venäläisessä näytteenotossa tikku kävi hipaisten ehkä sentin syvyydessä, mikä kummastutti meitä matkustajia. Annoimme näytteenottajille bussissa täytetyn paperilomakkeen, jotka sitten yhdistettiin näytteisiin. Koko tapahtuma meni ohi suhteellisen reippaalla aikataululla. Näistä näytteistä ja niiden tuloksista ei tiettävästi kukaan ole kuullut sen jälkeen mitään.

Venäjän tullissa seisoi muutama bussi ennen meitä, mutta muuten passintarkastus meni kohtuullisessa ajassa. Jostain syystä kuitenkin meidän bussimme kiinnosti virkavaltaa kovasti, ja sille tehtiin erikoistarkastus. Tämä viivytti matkantekoa. Kaiken kaikkiaan rajalla kului aikaa noin kaksi tuntia.

Saapuminen stadionille

Bussi saapui viimein puolilta päivin määränpäähänsä. Matka ei vienyt aivan Pietarin jalkapallostadionille (Gazprom Arena) saakka, vaan kaikki bussit jäivät jonkin matkan päähän läheiseen kauppakeskukseen (Piterland). Kyseissä kauppakeskuksessa sijaitsi myös FAN ID -piste, mistä sai laminaattisen kisapassin kaulaan. Rakennukseen sisään astuessa kaksi vartijaa mittaisi nopeasti käsivarresta kuumeen. Tiettävästi ketään ei tämän ”mittauksen” takia käännytetty pois ovelta. Jäi tunne, että kyseisellä toimenpiteellä ei torjuttaisi yhtään tautitapausta, vaan vaikutus olisi lähinnä psykologinen.

Kauppakeskuksen sisällä oli erilaisia koronarajoitteita, kuten teipattuja sisäänkäyntejä, henkilörajoitteita ja ravintolan pöydät olivat harvakseltaan sekä kaukana toisistaan. Arvioisin, että asiakkaista puolet käytti kasvomaskia ja toinen puoli ei. Kyseisenä päivänä kauppakeskuksen vesipuistoon oli vielä jonoa, mutta muutaman päivän kuluttua – jo poistuttuani kaupungista – se oli määrätty suljettavaksi. Kuten myös kauppakeskuksen ravintolat.

Jalkapallo-ottelu alkaisi kello 16.00, joten ehdin sitä ennen syödä kauppakeskuksessa. Tämän jälkeen vermeet päälle ja nokka kohti sillan yli itse stadionille. Jalkapallostadion on vaikuttavan näköinen. Se on suhteellisen uusi ja järjestelyt on luotu tällaisia massatapahtumia varten. UEFA:n kisalipussa jokaiselle katsojalle oli merkitty sisäänpääsyaika ruuhkien välttämiseksi. Päätin noudattaa sitä.

Toisena vaihtoehtona olisi voinut olla pistäytyminen stadionin lähellä sijaitsevassa kokoontumisravintolassa. Ylipäänsäkin näissä ulkomailla tehtävissä kisamatkoissa suomalaisfanit pyrkivät löytämään jonkin pesäpaikan oluen juontiin ja yhteisen hauskanpitoon. Kuulin kyllä paikasta, mutta aikataulullisista syistä jätin ravintolan väliin. Samaten kokoontumisravintola sijaitsi toisella puolella stadionia kuin mistä itse saavuin. Fanien valitseman ravintolan nimi oli Alpenhaus. Myöhemmin se tulisi kuuluisaksi paikasta, missä korona levisi kisamatkaajien keskuudessa.

Hyvä ottelutapahtuma

Jalkapallostadion oli laajoine ulkoalueineen asiallinen paikka. Olutta ja nakkisämpylää kului ihmisten käsissä. Enemmän tai vähemmän juopuneet venäläiset ja suomalaiset fanit ottivat toisistaan yhdessä ja kaveriporukoissa valokuvia. Nämä jalkapallon maaottelutapahtumat ovat rennompia verrattuna vaikkapa seurajoukkuetapahtumiin. Ottelussa totta kai kannustetaan omia ja jotkut katsojat voivat tehdä provokaatioita, mutta pääosin homma hoituu varsin sopuisasti.

Sisältäpäin stadion oli moderni. Katsomoistuimista oli hyvät näköyhteydet ja akustiikka toimi erinomaisesti. Suurin ongelma oli wc-tilojen onneton alimitoitus. Onneksi meitä katsojia oli vain puolet enimmäismäärästä. Katsomossa oli väljästi tilaa, ja sai itse valita haluaako istua tiiviimmin muiden kannattajien lähellä vai siirtyykö kauemmaksi omaan rauhaan. Kasvomaskien kanssa homma oli hieman niin ja näin. Sisätiloissa maskien puuttumisesta huomautettiin, mutta ulkotiloissa jokainen kulki omalla tyylillään.

Suomi hävisi ottelun 0-1. Silti matsista ja huuhkajafaneista jäi ikimuistoinen mielikuva. Todella kiva tapahtuma.

Suuri sekoilu ja takaisin Suomeen

Ottelun jälkeen kävelin takaisin bussin lähtöpaikkaa. Sieltä poikkesin jälleen läheisessä kauppakeskuksessa syömässä. Bussi alkoi kerätä matkustajia kello 20.30. Matkaan se kuulemma lähtisi viimeistään kello 21.30. Nyt alkoi suuri epätietoisuus. Nimittäin porukkaa alkoi saapumaan viimeisillä minuuteilla ja todella humalassa. Istahdin bussiin itse kello 20.30 ja odotin, että pääsemme piakkoin lähtemään.

Jonkin ajan kuluttua selvisi, että bussikuskeilla ei ollut minkäänlaista kirjaa siitä kenen matkustajan pitäisi olla missä ja minkä yhtiön bussissa. Ainakin itselleni oli annettu jo Suomessa bussin numerot tulo- ja menosuuntaan. Nyt ihmiset vain menivät satunnaisiin busseihin. Osaa matkustajista kuulutettiin menemään omiin busseihinsa. Tilanne johti siihen, että yhdessä bussissa oli sekaisin meitä päivämatkalaisia sekä niitä henkilöitä, jotka ovat olleet jo päivän tai kaksi kaupungilla. Pakkaa sekoitti osaltaan myös se, että osa menomatkalla tulleista faneista jäi pois seuraavan maanantain Belgia-otteluun.

Eihän tämän näin pitänyt mennä. Halusin olla vain päivämatkalaisille tarkoitetusta bussissa. Riskit nousisivat siitä, kun pidempään viipyneitä matkaajia laitettiin samaan bussiin. Lisäksi osa sisään astuneista matkustajista oli ilman kasvomaskia ja erittäin humalassa. Yksi tarjosi jopa allekirjoittaneelle viskiä pullon suusta. Puolen tunnin jälkeen tarjoutui mahdollisuus mennä toiseen, samaan suuntaan kulkevaan bussiin, jossa olisi kuulemma väljempää. Minä ja puoli tusinaa muuta matkustajaa tartuimme tilaisuuteen.

Uusi bussikin tuli lähes täyteen, mutta tunnelma oli muuten rauhallisempi. Matkan varrella syntyi keskusteluita lähipenkkien kanssa. Yksi olisi saanut saanut rokotteen, mutta ei halunnut ottaa sitä ennen matkaa lievien oireiden takia. Toinen saattoi suhtautua välinpitämättömästi kaikkiin sääntöihin, ja tivasi suomalaiselta terveystarkastajalta mihin lain kohtaan hänen näytteenottonsa rajalla perustuu. Kuitenkin, suurin osa matkustajista matkusti kasvomaskin kanssa matkan hiljaisesti. Eräs kommentoikin, että tuskin tässä bussissa mitään koronaa ilmenee, mutta viikon Pietarissa viettäneet tuovat sitä todennäköisesti.

Saavuimme rajalle siinä puolilta öin. Venäjän puolella ennen poistumista piti täyttää vielä papereita. Suomen puolella vastaavasti tarkastettiin koronatodistukset. Mikäli se oli yli 72 tuntia vanha, niin joutui koronatestaukseen. Bussissa oli joitakin henkilöitä, jotka kävivät testauksessa, mutta valtaosalla asiat olivat kunnossa. Rajoilla meni aikaa kaiken kaikkiaan reilu tunti.

Jälkilöylyt

Ennen matkaan lähtöä lipun ostaneita kehotettiin täyttämään matkustajailmoitus Finentry -verkkopalveluun. Sen perusteella sai varattua ajan oman sairaanhoitopiirin koronatestiin. Testaus tuli suorittaa vähintään 72 tuntia Suomeen saapumisen jälkeen. Sitä ennen matkustajien tulisi olla omaehtoisessa karanteenissa. Varasin oman testausaikani sunnuntai-iltapäivälle. Tulos tuli samana iltana ja se oli negatiivinen. Homma olisi sitten taputeltu tähän.

Mutta asiaan tuli uusi käänne neljä päivää myöhemmin. Nimittäin torstaina HUS-alueen tartuntatautiyksiköstä soitettiin. Bussilla millä olin matkustanut, oli löydetty koronatapaus. Kerroin bussin vaihdosta ja lähdön sekavasta tilanteesta. Samaten sunnuntain negatiivinen testitulos oli tiedossa. Virkailija ilmoitti, että nyt pitäisi olla kuitenkin karanteenissa vielä reilun viikon. Noh, tässä on tulossa juhannukset ja viihdyn muutenkin kotona, joten ei sinellänsä mitään asiaa vastaan ole. Tosin olen ehtinyt jo maanantaista lähtien olemaan ties missä. Varsinkin kun homman piti olla selvä, kun käy Suomen puolella 72 tunnin jälkeen testauksessa – ja siten vapautuu karanteenista.

Joka tapauksessa meidän matkamme ajankohta oli se turvallisempi. Seuraavana maanantaina pelattu Belgia-ottelu keräsi jo sitten viikon reissussa olleita (ja juhlineita) faneja. Tässä vaiheessa hälytyskellojen olisi pitänyt jo soida. Faneja tuli monien eri yhtiöiden ja eri matkanjärjestäjien kuljetuksilla sekä yksityisautoilla. Minun käyttämäni SMJK kehotti ennen bussiin kyytiä käymään testeissä. En ollut enää paikan päällä, mutta epäilen kuinka hyvin kehotusta noudatettiin taikka valvottiin eri sekalaisten toimijoiden keskuudessa.

Olipa reissu. Tulipa tehtyä.

Alla videoita paikan päältä:

+1
mikkosavelius
Sitoutumaton Helsinki

Kaikkien alojen asiantuntija.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu