Urheilu on vaarallista

Viikon ajan odotin innolla, että vihdoin ja viimein pääsen pelaamaan pesäpalloa. Lapsena jo ihastuin lajiin, sitten ennen lasten syntymää pelasin uudestaan. Nyt oli 26 vuoden tauko välissä. Eilen illalla sitten odotettu ilta vihdoin tuli. Yllätyin siitä, että osuin palloon melko hyvin. Tunti siinä olimme pelanneet, kun juoksin jälleen kohti ykköspesää. Kesken matkan nilkka petti totaalisesti ja lensin mahalleni maahan. Tajusin heti, että nilkkaan sattui jotain pahempaa. Onneksi ympäriltä löytyi taitavia ihmisiä, jotka tiesivät mitä pitää tehdä. Ja niinhän sitä sitten lähdettiin ambulanssilla kohti Jyväskylää. Akillesjänne repesi. Jalka kipsattiin ja pääsin jo illalla takaisin kotiin. Kahdeksan viikkoa kipsattuna ja vasta ensi keväänä saa taas palloilupelejä harrastaa.

Ei tämä ensimmäinen kerta ollut, kun pesäpallossa vahinkoa itselleni on tullut. Lapsena pelattiin pellolla ja eikös siinä käynyt niin, että jalka osui pellolla olevaan monttuun. Kipeä nilkka, aamuun mennessä oli turvonnut aika lailla. Sijoiltaan meni silloin. Edelliskerran pelaamiset jäivät siihen, kun reisi revähti, loppukesän oli kipeänä. Seuraavana kesänä en enää uskaltanut pelata raskauden takia. Ja nyt sitten kävi taas näin….

Julkinen terveydenhuolto on saanut paljon moitteita. Eilisen reissun jäljiltä itselläni ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Ystävälliset ambulanssimiehet osuivat paikalle. Sairaalassa ei montaa minuuttia tarvinnut odottaa, kun lääkäri tuli paikalle. Lääkärikin erittäin ystävällinen ja varmisti useampaan otteeseen, onko minulla jotain kysyttävää. Kipsaamistakaan en joutunut odottamaan kuin ehkä vartin. Kipsimestarikin ihana ihminen, joka vielä kyseli, saunonko paljon. Kun kerroin, että saunomme päivittäin, hän teki sellaisen kipsin, jonka kanssa voin käydä saunassa ja pesulla. Sitten kun homma oli valmis, hän tilasi Kela-taksin, jota jouduin korkeintaan puoli tuntia aulassa odottamaan. Sekin aika kului mukavasti muiden potilaiden kanssa rupatellessa. Joten mitään pahaa sanottavaa ei tuosta reissusta ole. Hyvä mieli tuli, kiitos kaikille auttajille!

Kotona mies-parka joutuu koville, minusta kun ei ole paljon mihinkään. Ei ainakaan pariin viikkoon. Autolla ajamisen saa pidemmäksi ajaksi unohtaa. Tässäkin hyvät puolensa, laitoimme auton seisontaan eli selvää säästöä. Ei mene ajoneuvoveroa eikä liikennevakuutusta. Bensaakin säästää todella paljon. Tosin olen muiden armoilla, kuskaako kukaan välillä ihmisten ilmoille. Koirakin vähän pelkää noita kahta kauheaa keppiä, joiden avulla yritän epätoivoisesti eteenpäin päästä. Onneksi oli vasen jalka, ompelukoneen kaasupainiketta osaan paremmin oikealla jalalla painaa.

Yksi uusi kokemus tämä kuitenkin oli; ensimmäistä kertaa ambulanssin kyydissä potilaana. Ja onneksi sairaslomaa en tarvitse; kotona etätyö, johon tarvitsen vain päätä ja käsiä.

MinnaKuusjrvi

Ammatti: kirjanpitäjä Elämässä voi tulla vastaan asioita, joihin ei ikinä olisi kuvitellut törmäävänsä. Tilanteita, joissa matto vedetään jalkojen alta pois. Kerta toisensa jälkeen on pitänyt kompuroida ylös. Ja kaikesta tästä oppinut, ettei niin isoa kuormaa harteille laiteta, etteikö sitä jaksaisi kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu