Valintojen edessä

Joskus pitää tehdä vaikeitakin valintoja. Pysähtyä miettimään, mitkä asiat ovat itselle tärkeimpiä. Elämä on kuin tie: löytyy ala- ja ylämäkiä, mutkia ja risteyksiä. Täytyy valita oikea suunta minne on menossa, joskus jopa kääntyä ja palata edelliseen risteykseen uudestaan. Olen nyt uuden risteyksen kohdalla, sen tiedän, että suoraan en matkaani jatka, mutta minne käännyn, on vielä avoimena.

Miksi minulla on tällaiset mietteet? Tilanteessa, johon ajauduin, olisi tehnyt mieleni sanoa, että se joka teistä on virheetön, heittäköön ensimmäisen kiven. Näitä kivien heittäjiä riitti. Tuli tunne, etten minä halua olla tällaisessa mukana. Onneksi Suomi on vapaa maa, saan itse päättää, mihin uskon ja mihin kuulun.

Arvostan heitä, jotka antavat toisten mielipiteille tilaa. Asiat voivat riidellä keskenään, mutta siitä huolimatta pitäisi opetella kunnioittamaan muita. Voin valita, uskonko juoruja vai odotanko faktatietoja. Kukaan meistä ei ole täydellinen, jokainen on omat virheensä tehnyt. Moni laittaa virheet johonkin järjestykseen; tuon voin hyväksyä tai antaa anteeksi, mutta tuota toista en. Ajattelen itse näin; tärkeintä on se, että ihminen muuttaa tapojaan virheiden jälkeen. Joskus oppi menee kerrasta perille, joidenkin kohdalla pitää lyödä päätä seinään kymmeniä kertoja. Anteeksi voi opetella antamaan…

 

”Kaikki loput ovat myös uusia alkuja. Emme vain tiedä sitä sillä hetkellä” – Mitch Albom

MinnaKuusjrvi

Ammatti: kirjanpitäjä Elämässä voi tulla vastaan asioita, joihin ei ikinä olisi kuvitellut törmäävänsä. Tilanteita, joissa matto vedetään jalkojen alta pois. Kerta toisensa jälkeen on pitänyt kompuroida ylös. Ja kaikesta tästä oppinut, ettei niin isoa kuormaa harteille laiteta, etteikö sitä jaksaisi kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu