Tahdolla on merkitystä!

Avioliiton solmimisen päättää joko vihkipappi tai maistraatin viranomainen. En ole tietoinen, millaisen kaavan mukaan maistraatti sitouttaa, mutta kirkollisessa sakramentissa avioliitto on aina tahdon asia.

Jumalan kasvojen edessä ja näiden todistajien läsnäollessa, kysyn Sinulta, tahdotko Sinä xx ottaa aviopuolisoksesi tämän xx ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan asti.

Yleensä kaikki tahtovat.

Tahto ei ole kuitenkaan yhtä kuin lupaus. Vai onko? Joka tapauksessa, Suomessa, tahtonsa noudattamatta jättää lähes puolet tahtoneista. Eroamisen pohdinta saattaa alkaa jo symbioosivaiheen päätyttyä. Kun ei ole keinoja, miten puhua, miten saada toinen puhumaan, miten tulla kuulluksi. Käytännön arkiseen elämään palauduttua, keskinäinen valtapeli kodin hoidosta ja arvoista, herää kuin karhu talviuniltaan.

Rakkaus joutuu koetukselle myös pian lapsen syntymän jälkeen. Yhtä lailla, koetus saattaa seurata myös lapsettomuudesta.

Sitoutuminen vain yhteen ihmiseen on usein pelottavaa. Rakkauden huumassa kaikki on mahdollista. Käytännön elämässä vastaantulevia karikkoja ei tuolloin tietenkään mietitä.

'kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se peittää' – noita hienoja voimasanoja tuskin kukaan muistaa, kun ensimmäiset vastoinkäymiset nostavat päätään.

Luemme aika ajoin artikkeleita pitkän avioliiton 'salaisuuksista'. Harvemmin tunnistamme tekstejä pitkän avioliiton eroista.

Eroaminen tahdonalaisesta avioliitosta on aina vaikea. Kun on tahdottu, on pysyttävä. On pysyttävä siitäkin huolimatta, vaikka puoliso laiminlöisi, käyttäytyisi väkivaltaisesti, alistaisi, rikkoisi sopimuksia ja kohtelisi lapsia julmasti. Ilmiö on sukupuoleton.

Jälkimmäisessä puhun suhteesta, jossa toinen osapuoli on sitoutunut avioliittoonsa, vaikka puoliso on saattanut olla äärimmäisen ilkeä ja alistava. Alistussuhteeseen joutunut ei itse asiassa enää tunnista mahdollisuuttaan irtautua.

Irtautumisen on lopulta saattanut mahdollistaa vakava pahoinpitely tai uskottu läheinen. Vapautuminen voi olla samaan aikaan pelottava  ja huolestuttava. Miten hän pärjää, kun en ole enää 'siellä'? Miten itse pärjään, kun ei ole enää yhteistaloutta.

Lopulta kuitenkin suomut putoavat silmiltä. Eihän sitä yhteistä taloutta ollut koskaan, oli vain hänen taloutensa. Hänen valtansa ja oikeutensa.

Avoliitot eivät ole 'tahdonalaisten avioliittojen' ulkopuolisia. Samat tunneskaalat eletään myös avosuhteissa, vaikkakaan 'Jumalan kasvojen edessä' ei tahtoa ole ilmaistu.

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu