Miksi meitä hävettää?

Häpeä ottaa tilansa aina. Sitä ei tarvitse houkutella, ei mielistellä, ei kunnioittaa.

Häpeä on meihin istutettu kuin puu, jolle toivotaan kasvua. Kuin tahra, jota ei voi pestä.

Häpeän kokemuksella kiellämme itseltämme kaiken hyvän, joka meille kuuluu. Jota me tarvitsemme. Jonka takia olemme syntyneet.

Häpeä elää vahvoissa uskonnoissa ja uskomuksissa, joita jatketaan tietoisina tai ymmärtämättä.

Miksi me häpeämme?

Ihminen syntyy tyhjänä tauluna. Puhumaan oppiminen sisältää jo koodit häpeästä.

Hyvin pian, hänen elämänsä matkalla vahvistetaan, miksi ei voi puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Miksi on toimittava kuten uskonnolliset/uskomukselliset dogmit edellyttävät?

Häpeä valuu kuin laava tulivuoresta, mitään kaihtamatta, mitään pelkäämättä.

Häpeän, että olen hävennyt.

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu