Hiljaa virtaa Vantaa!

Paluu Vantaalle tuntuu uskaliaalta parinkymmenen vuoden jälkeen. Palaanko siihen aikaan, jota ennen elin?

Vai, palaanko johonkin aivan uuteen?

Oikeastaan mikään ei näytä muuttuneen. Toisaalta, kaikki on muuttunut.

Talo, jossa asuimme perheenä, oli Kirkkohallituksen. Työsuhteeni avulla saimme isohkon huoneiston, jossa myös lapsillemme tarjoutui omat huoneet. Ylellistä siihen aikaan. Olimme muuttaneet Helsingin kalliista kaksiosta Vantaan edulliseen neliöön.

Talosta kehkeytyi merkillinen virstanpylväs niin lastemme kuin meidän vanhempienkin elämässä.

Jos Susanna Alakoski on kirjoittanut Ruotsiin muuttaneiden suomalaisten elämästä (Sikalat), voisin hyvin tehdä samankaltaisen romaanin vantaalaisen lähiön elämästä. Perheiden sisäpiirit tunnettiin, mutta rauhoitettiin omaan arvoonsa. Keskinäinen kunnioitus ei sallinut poikkeamia.

Yhdessä itkettiin ja nuoret kirjoittivat runoja, kun rakas Sanna kuoli lentopallo-ottelussa Ruotsissa.

Talolla on kymmenen vuoden merkityksellinen historia. Talossa kasvaneet lapsemme ja talon muut lapset ovat edelleen ystäviä ja tapaavat muisteloissa.

Oli 'Pommari', jossa nuoret saivat vapaasti kokoontua. Oli piha, jossa kisailusta kukaan ei häiriintynyt. Paitsi Helmi. Joskus.

Oli Helmi, joka komenteli, mutta halusi lipun salkoon, kun vanhin tyttäreni pääsi ylioppilaaksi. Oli Leena, joka ei koskaan ollut vihainen. Hän ompeli ja kertoi uskoon hurahtaneesta miehestään.

Oli pappisperheitä, joista joku valitti, että kissamme naarmuttaa hänen autonsa konepeltiä. Oli meidän Jesse -kissa, joka tiesi, mille parvekkeelle pitää huutaa, kun haluaa kotiin.

Meillä viihtyivät niin nuoret kuin lapsetkin. Kun kyllästyin meluun, huusin – nyt kaikki kotiin! Kuri toimi, eikä siitä sen enempää.

Kun paistoin lihapullia, kaikki portaan lapset tiesivät – meille voi tulla maistelemaan.

Nyt tuo historiallinen talo on myyty Satolle.  Vuokrat hipovat asumaan jääneiden maksukyvyn rajoja. Sato onkin vuokrannut asunnot heille, joiden vuokran maksaa joku muu, kuin asukas itse.

Muutin Vantaalle viime vuoden lopulla. Arvostan tätä maalaiskaupunkia. Opettelen ja kuuntelen.

Ehkä se tästä.

 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu