Ruisleipää repussa opettajalle – 50-luvun lapsuuskokemus

Alaluokan opettajani laittoi päälleni esiliinanan, jonka oli ostanut ompeluseuran myyjäisistä, minua varten. En uskalla ottaa sitä pois,  koska tunti alkaisi pian.

Kävelen hitaasti portaat alas ja tulen ulos hänen kodistaan, joka sijaitsi koulun 2. kerroksessa.

Pihalla lapsilauma pelaa ja leikkii.

Kävelen mielestäni huomaamattomasti koulun takaseinämälle. Samassa kaikki ympäröivät minut ja esiliinani saa raikuvat halveksunnat.

On mentävä tunnille. Haluaisin esiliinan pian katoavan jäljettömiin. En uskalla ottaa sitä pois.

Äitini leipoi ruisleipää, jota kerran viikossa kannoin repussani opettajalle.

Leipäaamuinani nousin harmaan kiiltäviksi maalatut portaat opettajani kotiin.

Usein, hän oli kampaamassa pitkiä hiuksiaan, nenäni aisti aamukahvin ja hajut, jotka eivät kotiini kuuluneet.

Polvistuin lattialle ja nostin repustani ison leivän. Äitini leipoman ruisleivän.

Sain tuonnistani palkkioksi ranskalaisen pastillin tai kaksi, joskus 20 penniä.

Ne olivat piilossa, repussa – mutta esiliina, se oli lapselle näkyvä tuomio.

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu