Epäonnistujan puheenvuoro!

Etsiessään nimeään, ylioppilaaksi päässeiden luettelosta, abi oli valvonut jo monta yötä.

Perheen ja suvun odotukset painoivat, epäonnistuminen olisi katastrofi. Juhliakin oli suunniteltu jo puoli vuotta ennen kirjoituksia.

YTLK:n sivuilla kerrottiin, että hyväksyttyjen nimet kerrotaan kouluille 18.5. Päivämäärä, jota kuumeisesti odotettiin, ainakin suvun taholla.

Meidän poika/tyttö ei voi  meitä pettää. Onhan hän pärjännyt niin hienosti aina.

Suvun merkittävä ylioppilas haluttiin juhlittavaksi hinnalla millä hyvänsä.

Nyt kävi niin, että ylioppilaskirjoituksissa, yksi aine jäi alle hyväksytyn.

Abin sydän pysähtyy. Hän yrittää hiljentää syyllistäviä ääniä mielessään, mutta ne singahtavat kuin raketit aina vain voimakkaampina, lamauttavina.

Olen tarpeeton, olen pettänyt kaikki.

Isäni häpeää, äitini yrittää sopeutua.  Olen luuseri, häpeä suvulleni.

Lakkiaisiin ei sitten tarvinnut lähteä. Ylioppilasjuhlista vaietaan.

Abi on yksin surunsa kanssa. Paitsi, koira, joka nuolee abin kättä, käpertyy hänen jalkoihinsa. Katseessaan lupaus, olet hyvä. 

Ensimmäisen yönsä abi nukkuu levollisesti, koiransa lämmössä ja turvassa.

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu