Unohtumattomia hetkiä!

Sinä aamuna. Roomassa, heräsimme hyvin nukkuneina. Kuumuus ei tuntunut hotellihuoneessa. Edellisen päivän kävelyistä tiesin, että yhtään askelta ei tänään, ellei matkassa ole vähintään kokonainen rivi vyötärölle viriteltyjä vesipulloja. Tosin, Roomassa on, paikka paikoin, katujen juomapisteitä, joista voi valuttaa kylmää kuivuneeseen kurkkuunsa.

Hotellin aamupalan jälkeen teimme alustavan suunnitelman päivän kulttuurisista nähtävyyksistä.

Nuori mies, 16 vee, oli päättänyt nähdä Cesarin ja kaikki muut historialliset nähtävyydet. Colosseum – super!

Kävelimme roomalaisia katuja kuin unessa. Skoottereita piti kuvata, sillä pojalle oli luvattu ostaa menopeli, jonka malli viehättäisi. Kävelimme kujia ja kortteleita. Kaikkialla oli katukauppiaita. Fake – laukkuja, etc.  Poika osti äidilleen laukun. Maksoi enemmän kuin tarpeen, mutta iloitsi tuliaisestaan.

Hotellin respasta saimme suosituksen ruokapaikasta, jota iltapäivällä lähdimme etsimään.

Paikka löytyi läheltä hotellia, mutta sisääntulon kanssa oli pientä epäselvyyttä. Lopulta onnistuimme, tai sitten emme. Sivukadulta pääsimme hotellin aulaan, joka ei ollut pääsisäänkäynti. Turistit tunnistetaan ja heitä luonnollisesti kohdellaan arvokkaina. Hotellin hovimestari opasti meidät pöytään.

Siinä vaiheessa, tarkastelimme ulkoista habitustamme, ja totesimme, että paikka on meille ehkä  turhan hieno. Suurin osa paikalla olleista oli pukeutunut tyylikkäästi, meillä halvat shortsit ja rähjääntynyt T-paita. Jalassa kunniattomat läpsyttimet.

Päätimme kuitenkin ruokailla, sillä nälkä oli oman kehomme kutsumaton vieras, joka piti häätää hinnalla millä hyvänsä.

Ruuat oli aseteltu moniin eri pöytiin. Itse valitsin makuja, joista olin tietoinen.  Poika, ennakkoluuloisena, otti lautaselleen runsaasti herneitä.

Ruokaillessamme, hänen herneensä sinkoilivat lattialle ja oma tunnelmani maukkaasta ateriasta katosi jokaisen herneen putoamisen myötä.

Tänään, kolme vuotta myöhemmin, ruokailimme pojan (19 v.) kanssa Vantaalla, kiinalaisessa. Lautaseni oli matala ja riisit putoilivat siitä helposti. Poika havannoi, miten olen pudotellut ruokaani lautasen ulkopuolelle.

Hän totesi, osamme taitavat olla vaihtuneet!

Poika pyyhki servietillään ylimääräisen lautaseni ympäriltä. Kysyi, haluatko jäätelön. Kiitos, kyllä!

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu