Tapasin hänet, jota pelkäsin!

Kuulas syksyinen aamu odotti minua ja koiraani. 

Ei niin, että olisimme huvinvuoksi säntäilleet sinne tänne, vaan lähdimme marjastamaan.

Puolukoita ja luontokävelyä, jospa samalla löytäismme muutaman marjasen ja kävelisimme viattomina, kuin juuri syntyneet.

Toisaalta kallioinen, jyrkkiä nousuja vaativa maasto, huolestutti, mutta ei liikaa. Nousimme kivi kiveltä, kallio kalliolta, kunnes saavutimme alueen, jossa puolukat odottivat.

Puolukanvarpuja riipiessäni havahduin, että olemme kadottaneet polun, jota tänne tulimme.

Puolukoita oli nimellisesti, mutta huolta enemmän. Jospa hirvet ovatkin täällä. Miten koirani suhtautuu?

Samoilla kukkuloilla asustelevat metsiemme suuret kuninkaat.

Siinä hän sitten oli. Luomus, jonka kauneus sävähdytti.

Hetken katselimme toisiamme.

Minä, koirani ja Hän.

Lopulta Hän lähti, vaikka minulla ei ollut punaista lippalakkia eikä kivääriä olalla.

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu