Mitä tarvitsen selviytyäkseni?

Tuolla ne kirkuvat, maastapoistujat. Katselen taivaalle kurkiauroja, joiden muodostelmat näyttävät maankansalaisesta hajanaisilta, mutta ovat varmasti oikeanlaisia.

Kävivät sitten pesimässä. Poikasiakin saivat. Eivät meiltä pyytäneet mitään. Rakensivat kotinsa sinne, missä turvallisinta oli kasvattaa.

Ja nyt, koko perhe lähdössä matkalle. Vaarallisellekin. Saattavat vielä palata, jos hyvin käy.

Jäin  miettimään, miten vähään voisin tyytyä. 

Tarvitsenko suuren omakotitalon, puutarhan ja koirat, jotka voittavat palkintoja.? 

Tarvitsenko hyvinkäyttäytyvät lapset, upeat isovanhemmat ja heidän perintönsä?

Pystynkö hyväksymään, että menetän maallisen hyvän?

Että, muuttaisin pieneen asuntoon, jossa ei ole desing -huonekalujen glamouria, ei lumoavaa puutarhaa eikä mukavuukisia.

Huussi on pihanperällä. Juomavesi pitää hakea lähteeltä ja öisin on muistettava, että tienoolla liikkuvat yöeläimet rapistuttavat nurkkia.

Näitä olen joutunut pohtimaan viime aikoina, kun suunnittelen muuttoa maalle.

Kirjallisen tuotantoni välttämättömyys edellyttää kuitenkin pakoa tunneköyhästä kaupungista.

On palattava sinne, josta on lähtenyt.

 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu