Marja-Liisa Vartio; Hänen olivat linnut

Aloittaessani Kriittisen Korkeakoulun kirjoittajaopinnot, silloinen opettajamme otti opetuksensa esimerkiksi Marja-Liisa Vartion kirjan:  Hänen olivat linnut!

Kirjaa en ollut lukenut, mutta pian siihen perhetymiseni jälkeen ymmärsin, miksi teos on tärkeä oppimisen kannalta.

Turvattomuus, omistaminen ja unelmat sekä yhteiskunnallisen aseman merkitys avautuvat pian kirjaa lukiessa.

Marja-Liisa Vartio syntyi syyskuussa 1924 Savonlinnan Säämingissä. Hänen vanhempansa olivat jo eronneet, kun tyttö syntyi, eikä hänen äitinsä Aino Sairanen (os. Luukkanen) edes ilmoittanut tyttärensä syntymää ex-miehelleen. Vasta vuosia myöhemmin, äiti lähetti tyttären isänsä luo Nurmijärvelle. Lienee äidillään ollut vaikeuksia tyttären murrosiän vaiheissa, sillä noin 15 -vuotiaana Marja-Liisa lähetettiin Pieksämäelle Mikkosen perheen kasvatettavaksi.

Ylioppilaaksi Vartio kirjoitti Nurmijärven yhteiskoulusta.

Marja-Liisa valmistui Helsingin yliopistosta pääaineenaan taidehistoria. Aineyhdistelmässään hänellä oli myös kirjallisuus ja filosofia. Pian valmistuttuaan hän avioitui Valter Vartion kanssa, mutta avioliitto ei kestänyt ja samana vuonna, kun hän erosi Vartiosta, solmi hän avioliiton kirjailija Paavo Haavikon kanssa.

Marja-Liisa Vartion kirja ilmestyi postuumisti v. 1967. Vartio oli menehtynyt v. 1966, vain 41 -vuotiaana.

Pappila, joka paloi, oli ollut merkittävä yhteiskunnallisen aseman pönkittäjä ruustinnalle, jonka mies, rovasti Birger, oli aikoinaan innostunut linnuista ja hänellä oli täytettyjen lintujen kokoelma kodissaan. Palosta saatiin pelastettua ainakin osa lintukokoelmaa, josta, miehensä kuoltua, muodostui ruustinnan riippuvuussuhde menneeseen.

Leskiruustinna Adele ja palvelija Alma elävät yhdessä. Uusi pappila rakennettiin palaneeen tilalle. Birger kuoli vuosi tulipalon jälkeen. Entisen viranhaltijan puolison oli muutettava armovuoden jälkeen.

Vaikka ruustinna onkin jo menettänyt asemansa, hän edelleen ylläpitää Almaa sosiaalisen asemansa pönkittäjänä. Kouluja käymätön palvelija, joutuu tuon tuostakin ruustinnan arvostelun kohteeksi, niin alkeellisen perhetaustansa kuin oppimattomuutensa takia. Mielenterveysongelmista kärsivä ruustinna kuitenkin tarvitsee Almaa ja ripustautuu tähän aina vain tiukemmin. 

Vartio kuvaa hienosäikeisesti ajan sosiaalisen statuksen merkitystä. Palvelijan on,  työnsä säilyttämisen kannalta edustettava alisteisuutta, mutta myös palvelijan roolin kautta tunnustettavaa tahtoa. 

Alman osa, ruustinna Adelen rinnalla, on ristiriitainen. Samaan aikaan, kun Adele määräilee ja arvostelee Almaa, on hän myös vahvasti riippuvainen kahdenvälisestä suhteesta. 

Almasta syntyy mielikuva, että hän, Adelen palvelijana, onkin kiintynyt työnantajaansa monella eri tasolla. 

Birgerin linnut pitävät naiset koossa.

Kirja on aina ajankohtainen kuvaus ihmissuhteista, vallasta ja alisteisuuden merkityksestä.

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu