Mindin oppivuodet

Pentukoirat ovat kuin suudelma häneltä, jolta vähiten uskasit odottaa!

Suloinen naama, järjettömän pieni koko ja 'hellyttävät silmät kuin sotilaat jalat, suuret, hellät ja kosteat' (anekdootti isoveljeni sotilaspäiväkirjasta)!

Arki, yhtenään märkiä länttejä, haisevia kasoja ja ruokien valikointia.

Kello 4.39 herätys mojovaan hajuun, onnenkantamoinenko? Kuulunee vauvaperheen ihmeelliseen maailmaan.

Zompina etsin hajun lähteen, kiikutan pökäleet vessapaperin suojissa vessanpyttyyn,  poltan pari tulitikkua ja jatkan uniani.

Aina uni ei tule. Käännä auki Puhe-radion! Monotoninen puhe auttaa, joskus.

Nappulat, jotka kennelistä tulivat mukaan, ovat jo seuraavana tulopäivänä – ei kiitos – olisko sieltä tulossa jotain maukkaampaa, suorastaan herkullista.

Minähän olen teille tullut kuningatar, jolle pitää tarjoilla ruokani hopeamaljasta, kypsennetyillä kananfileilellä ja kermavaahdolla.

Kehtaattekin vielä, kuivia nappuloita, jotka haisevatkin – en edes kehtaa sanoa, mille!

– – –

Edellisestä pentukoirastani on nyt lähes yksitoistavuotta. Ehkä olen unohtanut, mutta eihän tummoista riiviötä, ei tuommoista riiviötä, ole olemassakaan.

Nyt on, ihana riiviö, joka sekoittaa ja nauttii siitä – tietämättään.

Kuukauden kuluttua muutamme rivitaloon, jossa on iso piha. Huoh!

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu