Kuusen tuoksu

Joulukuun lopun päivät ovat sumuisia kuin syksyiset aamut kylmän yön jäljiltä.

Tapahtumat, markkinat, hälinä ja pakonomaiset lahjojen hankinnat, kuuluvat joulun odotukseen.

Mieli kuitenkin hidastelee jossain ajan ja todellisuuden välimaastossa.

Lähden koirieni kanssa kävelylle. Heidän mielenkiintonsa kohdistuu kaikkeen maassa olevaan. 

Edellisen myrskyn jäljiltä, maassa on paljon puista pudonneita oksia. 

Muutan vuodenvaihteessa, en hanki kuusta. Mutta mahtavan tuoksun saan vanhan kuusen pudonneesta oksasta.

Poimin oksan ja tunnistan joulun aikojen takaa. Tuoksussa.

Muistan lapsuuteni joulun kuusen tuoksusta.

Suuren perheen lapsena, useiden vieraiden saavuttua, nukuin tilanpuutteen takia lattialla, kuusen juurella.

Kun avasin silmäni aamulla, tunsin tuoksun. Turvallisen ja rakkaudellisen, kuusen. Radiosta kuului jumalanpalvelus. 

Kello 5 aamulla kirkonmenoja kuunneltiin radiosta. Matka kirkonkylälle oli liian pitkä, tietöntä tietä pitkin.

Muistin jouluyön, jolloin veljeni puoliso oli kuollut. Nuori nainen, reikä sydämessään, koitui kohtalokseen.

Muistin viattomien lastenpäivän, jolloin pikku sisareni, 8 v., haudattiin.

Muistin hautajaisissa palelevat varpaani ja itkun, jota ei tullut.

Muistin, ensimmäisen joulun eroni jälkeen. Kun perinteet oli säilytettävä, lasten takia. 

Muistin ensimmäisen joulun, kun iloitsin joulusta.

Muistan tuoksun, jonka tänään tunnistin.

Kuusen tuoksu vie minut aina aikaan, jonka onnelliset tunnelmat eivät unohdu.

Lapsuuteen.

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu