Paluu lapsuuteen – muistoja ja tunnelmia!

Lauantaiksi oli luvattu aurinkoa koko maahan. Lumi ei ollut vielä suostunut sulamaan. Katoilla ja pelloilla, se eleli kaikessa rauhassa. Kiireettömänä se katseli autoillaan saapuvia vieraita kuin kummajaisia. Taloon johtavat hiekkatiet olivat pehmenneet. Loskassa leijuivat entisajan hajut. 

Pohjois-Savolaisessa kylässä valmistauduttiin viettämään 140 -vuotisjuhlia. Yksi, talon peräkammariin syntynyt, täytti 70 -vuotta. Talo valmistui samana vuonna. Sodasta oli kulunut hieman enemmän vuosia, mutta muistot asuvat sitkeinä seinissä.

Talo, jonka sodasta palannut rintamamies rakensi perheelleen, valmistautui ottamaan vastaan juhlijat eri puolilta Suomea. Lapsikatras, josta kolme syntyi talon kammarissa ja kaksi, jotka sivistyneesti saatettiin lähimmän terveyslaitoksen huomaan, matkasivat juurilleen.

Matkasivat lapsuuden kotiinsa, josta saaduilla eväillä oli tultu tähän päivään.

Talon seinustalla kasvaa kuusi. Puu, jonka jykevyys ja ikä herättävät kunnioitusta. Neulasia on levinnyt kaikkialle. Ne tarttuvat kengänpohjiin ja siirtyvät sisätiloihin. Puussa elää isoäidin henki. Sitä ei ole uskallettu kaataa.

Talossa kasvaneet lapset, nousevat talon rappuset, avaavat oven ja palaavat lapsuuteensa.

Aikaan, joka heidät kasvatti.  Kukin omilla muistoillaan. Tunnemuistot nielaistaan, kuin niitä ei olisi enää. Verannalla oleva komero houkuttaa avaamaan. Joku muistaa, miten mämmiroveiden reunatkin koverrettiin. 

Kylä koostui isotalollisista ja pienvieljelijöistä. Karjalan evakot olivat saaneet osuutensa. Toinen perhe pienen maatilkun, jossa saattoi pitää yhtä lehmää. Toinen ison maatilan, joka vastasi menetettyä.

Kylällä oli kolme kauppaa. Yksi kommunisteilla, yksi maalaisliittolaisilla ja yksi puolueeton. Anni, jonka poskissa risteili punaiset suonet, myi lapsille toffeekarkkeja. Tummia ja vaaleita. Annin kauppaa lapset rakastivat.

Koulu oli kylän keskipiste. Koululla järjetettiin tie- ja sähköjuhlat. Tärkeät virstanpylväät, joiden myötä yhteys ulkomaailmaan avautui.

Yksi, ajan lapsista, tuli 70 -vuoden ikään. Monet hänen luokkatovereistaan ovat jo jättäneet maanpäällisen. Talo, johon tyttö syntyi, on ollut hyvä kasvualusta.

Yht'äkkiä talo on täynnä. Lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia. Nuorin heistä, 4 kk. Hänestä seuraava on 3-vuotias, joka ihastuu ikihyviksi nuorempaansa. 'Minä vien tämän meille kottiin', hän toteaa. 

Verannalla on penkkejä. Toinen aikalainen, jolle kaksi sisarusta istuutuu. He ottavat musiikkipelinsä, harmonikat, ja alkavat soitannan. Nuoruusmuistoja. Nälkämaanlaulu. Mirjamin valssi.

Lapsuus katsoo ikkunan takaa ihmetellen. 

Pysähtynyt aika viimeistelee olemassaoloaan. 

 

 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu