Eräs unohtumaton vappu!

Vuoden 1972 huhtikuun puolivälissä vietimme häitä Pohjois-Savossa, maalaiskylässä, jossa vanhempani asuivat. Sain miehekseni ranskalaisen nuorukaisen, jonka kotimaata en ollut vielä nähnyt, saati hänen perhettään. Nuori olin itsekin, itsenäistä elämää opetteleva.

– – – 

Tapasimme edellisvuonna Helsingissä, opiskelijakuppilassa, jonne liftimatkallaan ollut nuori mies pysähtyi. Hän käveli pöytääni, jossa istuin ja tiedusteli paikallista työvoimatoimistoa. Puhui auttavasti englantia, kuten itsekin.

Naapuripöydässä istunut tuli avuksi ja etsimme puhelinluettelosta osoitteen, jonne hän voisi mennä ilmoittautumaan.

Toisin kuitenkin kävi. Työvoimatoimisto unohtui ja nykyisen Zetorin paikalla olleen opiskelijakahvilan tarjoilijatädit ajoivat meidät ulos, koska suutelimme liiankin innokkaina.

Tuosta alkoi tarina, joka jatkui ja jatkui. Mies palasi Ranskaan, jossa häntä jo odotettiin, mutta kirjoitti minulle joka päivä. Kun en samaan tahtiin ehtinyt vastata, tivasi hän vanhemmiltaan, että piilottavatko kirjeitäni.

– – – 

Kului kesä, kului syksy. Mies tuli jouluksi, jolloin menimme tapaamaan vanhempiani. Lopulta lapsi ilmoitti tulostaan.

Päätimme mennä naimisiin, mutta kuulutukset Ranskassa kestivät ja kestivät.

Tuli talvi ja tuli kevät. Vihdoinkin, häät järjestyivät. 

– – – 

Häämatkalle lähdimme huhtikuun viimeisenä. Laivalla Travemundeen ja siitä liftaten Ranskaan. Tosin etapiksi otimme ensin Amsterdamin, sillä pitihän sekin nähdä.

Laivalla saimme jo eräältä rekkakuskilta lupauksen, että pääsemme hänen kyydissään jonkin matkaa. 

Oli vappupäivä, olimme Saksan motorbaanalla ja liftasimme. Yksikään auto ei pysähtynyt. Perheet olivat vappuajelulla ja me, kaksi hippiä, reppuinemme kuin variksenpelättimet – taisi sataakin.

Ilta alkoi jo hämärtyä, kun päätimme yöpyä tien varrelle. Miehelläni oli yhden hengen makuupussi ja afgaaniturkki. Sullouduimme makuupussiin ja peitoksi laitoimme afgaaniturkin.

Nukahdimme kuin pienet lapset ja heräsimme aamun raikkaaseen, kostean ruohon tuoksuun. 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu