Juhannusmietteitä

Heräsin yöllä meluun. Peltikattoni soitti juhannustansseja. Tahdista päätellen, väliin bassot rymistivät kuin arojen härkälaumat, väliin taas soinnut kevenivät keijukaistahtiin.

Pidin silmiäni kiinni välttääkseni unen karkaamisen. Mutta, jonnekin se onnistui pakenemaan.

Nousin sängystä. Kello lähenteli kahta yöllä. Oli pimeää, suorastaan mustaa. Toisin kuin silloin, kun aamuneljältä istuin mökkini laiturinnokassa ja kastselin auringon punaisena hehkuvaa naamaa. Vanha valo ei kadonnut hetkeksikään ja nyt uusi ryhtyi jo kisailemaan vanhan kanssa.

Aatonaattona seisoin Alkon jonossa viinipulloni kanssa. Kolme kassaa jumitti. Huutelivat toinen toisilleen, että varmennus ei mene läpi. Jonot kasvoivat ja kassatyöntekijöiden ilmeet olivat vähintäänkin, kärsivät.

Edelläni seisoi nuori mies, suuren viinapullonsa kanssa. Hän heilutti korttia ja totesi, että eiköhän mun pankkini toimi. Katsoi minua ja hymyili viehkosti. Ei toiminut. Hän lähti hakemaan rahaa seinästä. 

Samaan aikaan työntekijät kuuluttivat, että kannattaa hakea rahaa automaatista. Seuraavaksi jonot muodostuivat yhden ainoan pankkiautomaatin taakse.

Ruokakaupan tunnelmaan pääsin palvelutiskillä, jossa arvon kansa hankki juhannusgrillituotteensa parhaista lihoista. Vilkaisin lihojen hintoja ja päätin olla grillaamatta. Kauniita olivat, mutta onneksi vain kauniita.

Ostin litran AB-piimää, joka vielä puuttui juhannusrieskani aineista. 

Panikoiva ostajajoukko muodostui pariskunnista, yksin tuotteitaan valikoivista ja viime hetken puuttuvien tuotteiden etsijöistä.

Ilmeet olivat kuin pakokauhuisten. Oli hätä kaapia kasaan ruokaa, joka saattaa palaa grillissä, homehtua jääkapissa tai upota kutsumattomien suihin.

Ostohysteria on juhlapyhä-aattojen parasta antia. Ihmisen koko energia on valjastettu juhlanvieton tarjoiluihin. 

Ja tietenkin siivoamiseen, sillä eihän juhannus tule, jos 'pirttiä ei ole pesty puhtoiseksi, eikä pihamaata ole laastu'!

Ja tietenkin saunan kohokohdat, koivuvihdat, pienet koivut portaiden pieleen ja juhannusyön sen seitsemät kukat tyynyn alle.

Kansanperinne elää ja voi hyvin. 

Kansanperinteellä on myös toiset kasvot.  Jalojen juomien herkistämät kansalaiset haluavat irti vuoden työrupeamistaan. Viinan virkistämät aivot tuottavat mielihyvän ohella aggression, joka pääsee irti viimeistään siinä vaiheessa, kun 'äly' on vapautettu kahleistaan. 

Näytelty, hyvä käytös kaikkoaa, aito ihminen suoltaa tunteensa pihalle. 

Juhannuksesta on muodostunut juhla, jonka viettämisen on tapahduttava aina veden äärellä.

Jos ei ole vettä, on mentävä  Seurasaareen tai missä muualla vähänkin vesi näyttää kosteat kasvonsa.

Jonkun on vähintäänkin uitava niin, että voimat loppuvat ennen kotirantaa.

Jonkun on purettava vuoden paineensa ja käytettävä puukkoa tai kirvestä.

Vain keskiyön messu puuttuu! 

 

Mahtavaa juhannusaikaa kaikille Vapaavuoron -kirjoittajille ja lukijoille!

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu