Mindin ensimmäinen vuosi

Kun perheeseen tulee vauva, tietää se elämänmuutosta. Uuden tulokkaan läsnäoloa ei voi olla huomaamatta. Muutos näkyy niin kodin sisustusjärjestelyissä kuin kodissa jo asuvien tarpeiden huomioimisissa.

Vaikka vauva on tervetullut, aiheuttaa se vanhemmissa sisaruksissa sekä iloa että pelkoja. Erityisesti,  keskimmäinen lapsi on huolissaan. Eikä syyttä. 

– – –

Koiranpennun tulo perheeseen on vähintäänkin yhtä suuri muutos. Vanhemman koiran ja ikäkissan hyväksyntää ei voi edellyttää. Heillä on jo omat tapansa ja paikkansa. 

Pentu ei voi tulla, kuin unelma, täydentämään lemmikkiperheen laumaa.

– – –

Nyt kävi niin, että Mindi tuli perheeseemme kyselemättä. Hänet haettiin ja tarjottiin koti.

Sopeutuminen on ollut monivaiheinen.

– – –

Tunnistin pennun alkuun ylivilkkaaksi. Kuvia oli lähes mahdotonta saada. Kynnet leikkasin kasvattajan metodilla – koira kainaloon ja huomio muualle.

Välillä epätoivo valtasi ja mietin, olinko ottanut liian suuren haasteen, pennun aikuiseksi kasvattamisen.

– – –

Muutaman kuukauden kuluttua, pentu näytti olevan erityisen oppivainen. Väliin jo ajattelin, että olen saanut koiran, joka tarvitsee enemmän aktiviteetteja, kuin itse niitä pystyn tarjoamaan.

Mutta, pystynhän minä. Onhan minulla ollut greyhoundeja, jotka olivat ratajuoksijoita. Mahtavia, suuria koiria, joiden kouluttaminen ja harjoittelu oli mielenkiintoista ja palkitsevaa.

– – –

Pentuaika on aina vaativa. Kun siitä selviytyy, selviytyy mistä vain.

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu