Itsenäistymisen esteet uskonnollisissa perheissä!

Lapset, jotka kasvatetaan vanhempiensa uskonnon seuraajiksi, ovat vaikeimman edessä, itsenäistyessään.

Itsenäistymisen merkitys lapsen elämässä, on aina irtiotto aikuisten määräysvallasta. 

Katariina Järvinen kuvaa hienosti lapsuusperheestään irtiottoprosesseja, jotka ovat monimutkaisia ja ahdistavia.

Syyllisyys on kaikessa kantava tunne, jota uskonnolliset yhteisöt hyödyntävät.

Lapsi, jonka kasvu perheessään on keskittynyt uskonnonharjoittamiseen, on hämillään lopulta, miksi.

Miksi hän joutuu toimimaan kuin vanhempansa, vaikka ei tunne olevansa osa heitä.

– – –

Alistaminen on osa uskonnollisten yhteisöjen toimintamallia.

– – –

Synnillä nöyryyttäminen on osa tietoista alistamista.

Raamatun teksteillä puolustautumisella rikotaan ihmisoikeuksia.

– – –

Narsistivanhemmat eivät välttämättä ole uskovaisia. He ovat uskovaisia vain omille mielipiteilleen.

Lapsi, joka on joutunut narsistivanhemman silmätikuksi, on aina uhri.

– – –

Uhriutuminen tapahtuu jo lapsuudessa.

Lapsi joko sairastuu tai alistuu.

Olen työssäni kohdannut monia, narsistivanhemman uhreja.

He havahtuvat useimmiten vasta silloin, kun ovat altistuneet useamman, samanlaista toimintamallia käyttävän uhreiksi.

Katriina Järvisen kirja on sekä tutkimus- että kokemuskuvaus.

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu