'Sikalat' -kirja puhuu suomalaisten elinoloista Ruotsissa!

Susanna Alakosken omaelämäkerrallinen kirja pureutuu irrallisuuden kokemien vanhempiensa sopeutumisen ongelmista ruotsalaiseen yhteiskuntaan.

Ruotsiin palkattiin vuosina 1966 -1977 runsaasti suomalaisia duunareita, jotka olivat hyvää työvoimaa mm. Volvon tehtaille.

Suomessa oli tuolloin vakava työttömyys ja erityisesti pohjoisen maamme väestöstä monet lähtivät Ruotsiin työn perässä. Myös ruotsalainen sosiaaliturva houkutti.

Massiivinen, suomalaisten maahanmuutto, näytti ruotsalaisten mielissä ikävältä.

En finne igen -slogan, kuultiin kaikkialla, jossa suomen kielellä puhuvia tavattiin.

Alakoski kuvaa kirjassaan perheensä yritystä selviytyä. Hankittiin kissoja ja koira. Kissat lisääntyivät holtittomasti, eikä muita keinoja löytynyt kuin, pentujen hukuttaminen.

Isä ruokki lintuja, joista tuli perheen vapaita kanarialintuja.

Koira, Terrieri, oli lasten kaveri ja turvantuoja.

Alakoski kuvaakin Terrieriä eräänlaisena suodattimena, joka kantoi vanhempien riidat ja oli samalla äänetön yhtiömies.

Vanhempiensa alkoholinkäyttö aiheutti turvattomuutta ja pelkoja. 

Sisarukset olivat toistensa tukena ja säilyttivät siten turvallisuudentunteensa.

Lopulta, sisarukset otettiin kiirreellisesti huostaan. Perhe, joka otti huostaan, oli rakastava.

Silti, lapset kaipasivat kotiin.

Ruotsalainen yhteiskunta tarjosi suomalaisille maahanmuuttajille enemmän kuin, mitä Suomessa olisi ollut.

Kirjan lukemalla, oppii paljon. 

 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu