Veikeän mummoni tarina

Mummoni on 

kuin taivaankappale

vailla aikaa

vailla menneisyyttä

 

Mummoni nauraa

eikö olekin veikeetä

hän toteaa

ja ottaa tanssiaskeleita

 

Mummoni oli itkenyt

kynneleensä kuiviksi

niin hän sanoi

 

ja me uskoimme

mutta hän tanssi polkkaa

ja nauroi

eikö olekin veikeetä!

 

ikävänsä kuiviksi itketyt

me lapset uskoimme

kyyneleet 

voi itkeä kuiviksi

 

Mummoni menetti miehensä

1918

tytär 1 v. 

onneksi oli isovanhemmat

 

Äitini ei koskaan puhunut äidistään

1 -vuotiaan lapsen ajasta

äitinsä katosi

eikä koskaan palannut

äitinä

 

Mummoni on arkussa

kappelin kylmiössä

katsomme hänen 

kuoleman kaltoin kohdelleita

kasvojaan.

 

Äitini ei itke

toteaa

Nyt minulla ei ole enää äitiä.

 

 

 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu