Elämä ennen somea oli hidasta ja iloista!

Some aloitti hiipimisensä kansalaisten elämänmenoon varkain. Ensin tulivat isot tietokonemötikät, sitten tiiliskivikännykät.

Nokia eli huippukauttaan ja kehitteli peruskännyköitä, noita onnenkantamoisia, joita ulkomaan innokkaimmat olisivat vaihtaneet jopa vaimoihinsa.

Olivat ne niin suloisia connectoijia! Ne Nokian sulottaret!

Lumiaa käytin työssäni. Ei se huono ollut, mutta sitten tulivat ne Ollilan ja Elopin ajat. 

Kilpailu nopeudesta oli alkanut. 

Kehityksen hirmuvaudissa pysyminen vaati lompakkoa ja ymmärrystä hienoista toiminnoista. 

Peruskännyn kanssa pärjäsi, mutta kaiken aikaa operaattoreiden määrätietoinen painostus edellytti älykännykkää.  

Sormella hipaisu ja olet jo perillä!

Ei niin nopeasti kiitos! Ei hipaisulla voi tehdä päätöksiä, on oltava mietintäaika.

Mutta, kas kummaa, kiire imaisee ja saa valtoihinsa.

Lopulta nopeus alkaa ahdistaa ja kaipuu iltanuotiolle saa sydämen murtumaan.

– – –

Rakkaani, peruskännyt, ovat laatikoissaan, pieninä ja hiljaisina. Ne eivät älyä mistään mitään.

– – –

Älykännyni olen joutunut hiljentämään. Tavoitettavuutta en halua. Kirjeet ovat sitä varten.

– – –

Hitaus on aivojen paras lääke! 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu