Lapsuus palaa pätkittäin

Ihmisen ikä on ajassa kiinni.

Kehityskaaren vaiheet unohtuvat selviytymisiin vaiheista, joihin olisi hyvä pysähtyä ja muistaa.

Tunnistaa, miten lapsuudessa koetut näkyvät vielä vanhuudessa.

Tai, miten turvallisuus vs. turvattomuus näkyy koko elämän matkallla.

– – –

Tarkastelin mielenkiinnolla kuvaani, joka on otettu perhekokonaisuudestamme sotien jälkeisten vuosien jälleenrakennusaikaan.

Valokuvia lapsista, ei ainakaan meidän perheessämme enää otettu valokuvaamoissa, joihin lapsia vietiin ennen sotia.

Potretteja on tehty vuosisatoja, mutta juuri se vaihe, jossa itse synnyin ja kasvoin, ei päässyt kuviin.

Itse olen valokuvattuna vain joissakin sukulaisten ottamissa perhekuvissa. 

– – –

Voin kuitenkin tunnustaa. että koen vahvaa surua siitä, miten juuri tuo sodanjälkeinen aika mursi keinot vanhemmiltamme tuoda lastensa vahvuuksia ja kuvata heitä mm. valokuvaamoissa.

Tosin, Leppävirran valokuvaamo, 10 -vuotta myöhemmin, oli nostanut rippikuvani näyteikkunaansa. En kokenut siitä mitään euforiaa.  Olisin toivonut, että lapsuuttani olisi valokuvattu lähemmin. 

– – –

Pidän nyt lapsuuteni valokuvaa työpöydälläni muistutuksena siitä, että Suomi on ollut ahtaalla ja erityisesti, maaseuden pienviljelijät, jotka viimeiseen saakka yrittivät saada lapsilleen paremman elämän.

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. Harrastan kirjoittamista, monisanaisuuden iloa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu