Ei aina niin kuin Strömsössä!

En olisi uskonut, että jonain päivänä olen kahden pienen koirani riitojen välien selvittelijä.

Tilanne: olen jo nukahtamaisillani. Kello on 22.30. Minua ennen, isoon sänkyyni on nukahtanut vuoden ikäinen parsonini. Vanhempi parsonini, 11 v. nukkuu nojatuolissa, kunnes alkaa lopulta äännellä siihen malliin, että toivoo pääsevänsä isoon sänkyyn.

Kehoitan vanhaa rouvaa tulemaan, hän kuuntelee käskyäni. Massiivisen koon jo keränneenä, hän kömpii sänkyyni, jalkopäähän, jonne on jo aiemminkin suostunut.

Nuori koirani herää koiranunestaan ja aloittaa murinan. Vanha ei kestä murinaa ja vastaa isommalla murinalla.

Alkaa tappelu.

Huutoa, kiinnikäymistä, uhoamista.

Nousen ja kiskon molempia niskasta, tuloksetta. Raivo on hirvittävä. 

Jatkan irroittelua, kunnes yksi sormeni saa julman kosketuksen. Veri virtaa ja kipu on kova.

Koirat lopettavat tappelunsa. Juoksen vuotavan sormeni kanssa vessaan. Etsin lääkekaapista sidontavälineitä, desinfiointipullon ja valutan vettä vertavaluvan sormeni päälle.

Tulos: sormen molemmin puolin on haavat. Toinen syvempi toista.

Mietin, pitäisikö lähteä päivystykseen.  Ei, ei, en nyt jaksa lähteä. Katson tilanteen aamulla.

Sidon sormeni tiukasti laastarilla, otan yhden kipulääkkeen ja yritän nukkua.

– – –

Aamulla kipua ei enää tuntunut, eikä verenmyrkytyksestä viestivää punaista viivaa näkynyt. Tiesin myös, että jäykkäkouristusrokotukseni on validi.

Tein pari päivää hommia. Lopulta kuitenkin päätin käydä näyttämässä sormeni lääkärille. 

Olisi kuulemma pitänyt ommella haava, mutta nyt ei enää voi.

Antibioottikuuri.

– – –

Alfa -paikan merkitys on isompi, kuin olin koskaan ymmärtänyt. Tämä nuori on uhossaan extraa. Tosin juoksukin alkoi pari päivää sitten. 

Päätin olla molempien alfa siihen saakka, kunnes aika on valmis.

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu