Vielä on syksyä jäljellä!

Kuljen kotipolkujani kuin unessa.

Vailla nykyisyyttä, vailla mennyttä.

– – –

Pakolliseen jouluun on aikaa viikko. 

– – –

Vielä hetken aikaa, järvi katseli minua odottavana.

Mietti, mihin vuodenaikaan kuuluu.

Rauhoitin häntä.

Kuulut syksyyn.

Kauneimpaan vuodenaikaamme.

Järvi iloitsi sanomastani. 

– – –

Viime yönä hän jäätyi.

Ei enää puhunut.

Hiljaisuus sattui korviini.

Järveä ympäröivät karpalokeitaatkin olivat unessa.

– – –

taivas laskeutui pihalleni

kuin uni

valkoiset hahtuvat lepäävät nyt

terassini pöydällä

 

 

 

 

 

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu