Millä leikin lapsena?

Leikkikalujen kehitys on ollut melkoinen 1900 – luvulta tähän päivään.

Perheen yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne on määritellyt, millaisiin leluihin on ollut varaa ja millaisia leluja ylipäätään oli tarjolla.

Isäni rakensi meille lapsille leikkimökin. Siitä huolimatta, useimmiten rakentelimme vanhemman sisareni kanssa  pieniä koteja mm. tallinvintille tai talvisin teimme lumeen asuntoja, joissa oli paljon huoneita.

Leikkaluja ei vielä 1950 -luvulla kodissamme ollut. Ruokalusikka toimi hiekkalapiona.

Muistan, miten kotikuusemme juurella olleella hiekkakasalla leikin 'hankkimista'. Olin kuullut, että isä menee hankkimaan. Kun en tajunnut hankkimisen merkitystä, keksin sen itse. Hankin, kun lusikalla siirsin hiekkaa eri kasoihin.

Ensimmäisen nukkeni sain neljävuotiaana. Isäni tuli työmatkaltaan Kuopiosta ja toi minulle pienen nuken. 

Nukke oli tärkeä ja suruni oli suuri, kun naapurin tyttö oli sen varastanut. Monien selvittelyjen jälkeen sain nuken takaisin. 

Muistan Anttilan postimyyntiluettelon, jossa koreili ihana, vaatetettu nukke, joka sulki ja avasi silmät. Kovasti olisin sellaisen halunnut, mutta haaveeksi jäi.

Leikkimökissä leikimme astiankappaleilla ja kävyillä. Järvestä poimimme ulpukan siemenkotia, jotka näyttivät possuilta ja haisivat. Niille laitoimme jalat. Hyvin toimivat possuressuina.

Kotimme lähimetsässä, rakensin sammaleista peikoille majoja. Peikkoja en koskaan tavannut, mutta uskoin niiden käyvän, ainakin öisin, tutkimassa, onko maja asuinkelpoinen.

Enoni tyttärillä, Varkaudessa,  oli sen sijaan jo leluja, jotka tuntuivat uskomattomilta. Oli oikea hella, jolla nuket kokkasivat. Oli pieniä astiastoja ja nukenvaunut, jossa uinaili tyyllikkäästi puettu vauva.

Ja paljon muuta, josta maalaislapsena en edes voinut kuvitella. 

Enoni oli tehtaantyöläinen kuten vaimonsakin, mutta heillä oli jo mahdollisuus hankkia lapsilleen leluja, joita kaupoissa alkoi 50 – 60  -luvuilla olla tarjolla.

Tätä kirjoittaessa mietin, olisinko ollut onnellisempi lapsuuteni runsaasta lelutarjonnasta, kuin olin niistä vaatimattomista, ilman kaupallisia leluja.

Mutta, se on jo toinen tarina.

 

 

 

MirjamiParant1

Kansakoulupohjalta ylioppilaaksi v. 1982. Opintoja avoimessa yliopistossa mm. psykologian cumu ja sosiologian appro. Yliopiston kieliopintoja mm. ranska ja englanti. Kognitiivisen psykoterapian laaja opintokokonaisuus 2015. Paras saavutus: kaksi lasta, neljä lastenlasta. En harrasta mitään, mutta olen mukana monessa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu