Aika silloin ja nyt – kumman valitsen!

Lähden tästä reissuun. Matkustan ajassa 50 -60 -vuotta taaksepäin. Aikaan, jolloin maamme kipuili ulos sodan kauhuista. Aikaan, jolloin oli aikaa. Aikaan, jolloin perheisiin syntyi lukuisa määrä lapsia.

Lapsuus, mikä ihmeellinen aika. Ei huolia, ei vastuuta, ei pelkoa.

Tosin, pelkoja oli, mutta ne liittyivät lapsen mielikuvitukseen. Pimeällä maaseudulla, varjot muuttuivat vaaniviksi pedoiksi, tai peikoiksi, joita Anni Swanin sadut olivat tulvillaan.

Lasten kuunnelmat, radiosta, olivat ihmeellisiä seikkailuja, joiden kuunteluun ei kyllästynyt.

Leikit, nuo itse luodut pienet kodit navetan vintille, pääskysten kirmailu katonrajan paaluille rakennetuille pesilleen ja kesävieraiden tuomat Elannon ampiaspussin karkit.

Äidin huuto, syömään – ei olisi malttanut, mutta mentävä oli.

Palaan tähän päivään.

Suomessa on rauha. Ihmiset ovat valinneet uuden eduskunnan. Tyytymättömyys ei näy kaduilla, mutta kaikilla ei ole riittävästi rahaa elämiseen. Elämän arvot ovat kadoksissa.

Mihin tämä maa on menossa, kuulee kysyttävän?

Lapset leikkivät kuin ennenkin. Tosin leikit ovat saaneet uusia ulottuvuuksia. Leikkivälineitä on paljon. Liikaakin.

Älypelit, älykännykät ja nettielokuvat, vievät yhä suuremman osan lapsen vapaa-ajasta. Lapset elävät maailmassa, jota he eivät hallitse. Vanhemmat ovat huolissaan, miten rajoittaa. Nettimaailma on vaarallinen, jos viaton lapsi uskoo kaiken siellä puhuttavan.

Lastenpsykiatri Sinkkosta haastatellaan tuon tuostakin.

Sri Lankassa pommit surmaavat. Yksi perhe menettää kolme lastaan neljästä. Notre Dame palaa. Syyria on pommitettu, kansansa pakolaisleireillä ja turvapaikanhakijoina. 

Maailma on tullut lähelle – useimmiten surullisten uutisten kautta.

Sodat tuhoavat, terrorismi on äärimmäistä raakalaisuutta. Kuka tahansa voi olla seuraava uhri.

Lapset leikkivät ja katsovat kysyvin silmin. Aikuisten tehtävänä on suojella ja antaa turvaa, kukin omalla tavallaan.

Kaikilla ajanjaksoilla on oma tarinansa.

Palaisin kuitenkin sinne 50-60 -luvun Suomeen, jossa niukkuudesta huolimatta eli toivo, usko työhön ja toimeentuloon sekä turvallisuuteen.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu