Kun elämässä kaikki on toisin!

Onhan se sekin valinta, syntyä pimeälle maaseudulle, joka eli muinaishistoriallista elämää, vailla sähköä, vailla tietä, vailla palveluja. 

Syntyä nyt vielä kaikkein pimeimpään vuodenaikaan, isänsä rakentaman uudistalon peräkammariin. Huoneeseen, jonka nurkassa pieni tiiliuuni antoi lämpöä uuden tulokkaan vilusta tärisevälle iholle.

Oli kylällä sentään kauppa, kaukana asutuksista. Kuitenkin hätävara, jos jauhot laarista sattuivat loppumaan.

Mutta, olihan kylässä kansakoulu, jossa kaksi ikäneito-opettajaa teki parhaansa, kouluttaakseen kylän jukuripäitä elämään kelvollisiksi.

Neljä vuotta kansakoulua.

Tie oli rakennettu, mutta linja-autoliikenne ei vielä toiminut.

Tyttö laitettiin, tai opettajat laittoivat, keskikoulun pääsykokeisiin, kirkonkylään, jonne matkaa oli vajaa kaksikymmentä kilometriä. 

Isänsä oli hankkinut jo auton, kylän ensimmäisen, jolla kurvailtiin kirkolle. Pääsykoetulosten perusteella tyttö oli varasijalla, mutta nopeasti tulikin viesti, että hänet on hyväksytty.

Opettaja, koko luokan läsnäollessa, ilmoittaa, että Mirjami se sitten lähtee toiseen opinahjoon.

Ei lähtenyt. Vanhempansa, yön yli nukuttuaan, vahvistivat opettajalle, että tyttöä ei laiteta oppikouluun. 

Tyttöä ei laitettu oppikouluun. Piti jatkaa kansakoulua.

Kun tytöllä oli selvästi oppihaluja, mutta ei mahdollisuuksia, uskonnollinen perhe laittoi tytön kristilliseen kansanopistoon. Siellä tyttö ei viihtynyt.  Yrittivät maipuloida uskovaiseksi ja melkein onnistuivat.

Kotiinpaluu tarkoitti, että oli lähdettävä tienaamaan.

Opistolla tullut ylipaino katosi nopeasti, kun kello kuudelta aamulla piti lähteä polkemaan 10 -kilometrin matka puiden istutukseen. 

Ehkä pienen katumuksen vallassa, isänsä yritti hakea vaihtoehtoja tytölleen.

Löytyi kauppakoulu.

Ensimmäisen vuoden asuminen järjestettiin uskovaisen lesken luokse. Toisen vuoden tyttö asui 20 neliön yksiössä saman kylän tytön kanssa. Asunnossa ei ollut vessaa, eikä suihkua. 

Kappas vaan, kauppakoulun jälkeen ei löytynytkään töitä. Piti lähteä piikomaan pääkaupunkiseudulle.

Tyttö hoiti 3 kk:n ikäistä poikaa ja pari vuotta vanhempaa tyttöä. Lisäksi hoidettaviksi tulivat naapurin lapset.

Homma tuntui kuplivan iholla, oli keksittävä vaihtoehtoja.

Tyttö soitti HS:n työpaikkailmoitukseen, jossa haettiin puhelinvaihteenhoitajaa ja laskuttajaa.

Haastattelija epäröi, josko hän pärjäisi, kun ei ollut työkokemusta. Reippaana tyttö vakuutti, että jostain pitää aloittaa. Hän pääsi haastatteluun ja sai paikan.

Työelämää jatkui jokunen vuosi, kunnes tyttö haki kauppaopistoon. Pääsi suoraan toiselle luokalle ja sai stipendin.  Oli ryhmänsä vanhimpia, mutta se ei haitannut.

Valmistuttuaan sai paremmin palkattua työtä, mutta mieli kaihosi edelleen opintojen pariin.

Tyttö kirjoitti ylioppilaaksi. 

Työt jatkuivat eri työnantajilla. Yksityisyrittäjyyttäkin hän kokeili pari vuotta. Kunnes lama tuli ja vei sekä yrityksen, että siihen kiinnitetyn omaisuuden.

Parasta lääkettä tilanteeseen antoivat opinnot. Avoimen yliopiston psykologian opinnot avasivat uusia väyliä. Pari vuotta kriisityötä. Työttömyyttä. Työsuhde kansainvälisessä työyhteisössä. Lopulta kirkon virka seurakuntayhtymässä.

Jälleen opintoja, nyt psykoterapeutin tehtäviin. Neljä ja puoli vuotta, työn ohella, toivat todistuksen pätevyydestä.

Työprofiililleen Valviran vahvistusta hakiessaan, tyttö joutui kohtaamaan taustakoulutuksensa vajavuuden. 

Juuri muuttuneen lain mukaan, olisi pitänyt omata sosiaali- ja terveysalan loppututkinto. Kauppaopisto ja psykologian aineopinnot eivät riittäneet, sillä loppututkinto puuttui.

Tuolloin, myös lähihoitajan tutkinnolla olisi voinut saada Valviran hyväksynnän ammattipätevyydestä.

Tyttö oli kuitenkin saanut työskennellä omassa työyhteisössään vs. perheneuvojana useiden vuosien ajan.

Eläkkeelle.

Tytön mieli kummasteli. Onko suostuttava loppuelämänsä eläkeläis -identiteettiin. 

Se tuntui tytöstä vieraalta. Monet visiot vilisivät mielessään.

Jäädäkö tähän kuoleman odotushuoneeseen, vailla tehtävää, vailla unelmaa.

Tytön unelma ylioppilaaksi pääsystä, oli toteutunut. Oli toteutunut myös moniammatillinen työ.

On vielä yksi unelma, joka ei ole vähäisin. 

Se odottaa toteutumistaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu