Kärpänen

Se lennähti aamulla, avoinaisesta pihaovesta. Tuli aivan yksin.

Alkuun koirat kiinnostuivat ja yrittivät saada napattua. Eivät onnistuneet ja nukkuvat nyt kuumuuttaan viileällä lattialla.

Mietin, miten saisin häirikön ulos. En omista mitään tappovälineitä, kuten kärpäslätkää tai myrkkyliimapapereita.

Tosin, en niitä käyttäisikään, sillä tappaminen ei tullut mieleenikään (tai ehkä sitäkin hetken harkitsin).

– – –

Tuossa se on häärinyt omiaan. Lentelee mustana oliona ympäri huoneistoa, välillä lepuuttaa siipiään.

Ja, kappas vaan, siinähän se nyt on. Kevyenoloisesti vaeltaa kirjain kirjaimelta koneellani.

Tietokoneeni näppäimillä lienee ruokaa nälkäiselle. Ainakin ihoni flooraa.

Alan kiinnostua, ken hän onkaan, tuo sitkeä sissi. Aivan kuin tuntisi minut ja yrittäisi tehdä lähempää tuttavuutta.

Nyt kärpänen yrittää piiloutua läppärini alle. Koirat näet heräsivät ulkoa kuuluvaan auton käynnistykseen.

Siipensä kärjet näkyvät, taitaa luulla olevansa piilossa kuin jänikset.

Luin jostain puheenvuoron blogistin tekstistä pääministeri Antti Rinteestä, että hän uskoo yliluonnolliseen.

Mikäpäs siinä, uskoa voi, sillä se on luja luottamus siihen, jota toivotaan.

Itse en lainkaan toivo, että kärpänen on edesmennyt kirja-arvostelija (metamorfoosi), joka yrittää nyt rohkaista minua kirjoittajan uralle. Hän nimittäin jo kertaalleen tuhosi toiveeni.

– – –

Nyt on hiljaista. Kärpänen viipyy edelleen läppärini ja sen allaolevan taidekirjan välissä.

Taitaa olla siestan aika.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu