Juhannus v. 1971

Järvi ja laituri v. 2017!

Elämä vaeltaa reitillään, kuin tuntisi menneen ajan ja kokeilisi uutta.

Silti, se uusi, jota kokeilisi, ei tunnu tärkeältä.

Mennään sitten muistoilla.

Juhannusaatto vuonna 1971 oli ankea. Olin yksin ja mietin, ehkä minun pitäisi jotain keksiä.

Kävely ulkona ei tunnelmaani nostanut, oli hiljaista ja synkkää. Niin synkkää ei voi olla, kuin keskikesän juhlan aattona Keravan raitilla. 

Autoileva nuorimies pysäytti ja pyysi kyytiin. Epäröin, mutta lähdin. Ajelimme. Hän oli häirikkö.

Yritin päästä eroon. Käytin kaikki hämäyskeinoni ja pääsin. Huh!

Seuraavana päivänä, eli juhannuspäivänä, nousin junaan ja menin Helsingin keskustaan, opiskelijakuppilaan ja tilasin oluen.

Istuin tovin pöydässä yksin, kunnes minua lähestyi nuori mies, joka puhui murtaen englantia. Hän kysyi, tiedänkö paikallisen työvoimatoimiston osoitteen. 

Maaseudulta tulleena, en tiennyt Helsingin palveluista, mutta naapuripöydän kohtelias herrasmies toi pöytään puhelinluettelon, josta osoite löytyisi.

Osoite ei kuitenkaan kiinostanut tulijaa. Hän päätti istua pöytääni ja siemaili lasistani olutta. 

Ranskalainen englanti ei kuulostanut minusta kovinkaan ymmärettävältä, mutta sen verran kävi ilmi, että nuorukainen oli liftimatkalla pohjoismaissa. Kaverinsa oli lähtenyt Porin jazz-tapahtumaan ja mies itse, jäi Helsinkiin.

En tiedä aikaa, jonka yhdessä istuimme, mutta lopulta nuori mies suuteli minua. Suuteli niin kiihkeästi, että meidät ajettiin ulos.

Koska nuorella miehellä ei ollut yöpaikkaa ja itsellänikin oli olo, että voishan tätä vielä jatkaa, niin päätimme hypätä Junaan ja matkustimme Keravalle.

Katselin kauhuissani miehen kantapäitä, jotka olivat kuin saharan erämaa. Pitkät kävelyt olivat jättäneet leimansa, mutta eihän se haitannut, kun rakkaus roihahti.

Seuravana päivänä suuntasimme pihamökilleni Korsoon, jossa asuin. Keravalla olin ollut vain veljeni kotona käymässä.

Nuori mies jäi luokseni pariksi viikoksi.

Minä kävin töissä ja mies kävi Korson ainoassa kahvilassa ja oppi sanomaan – yksi kuppi kahvia!

Loput ajat hän piirteli hienoja kuvia ja nautti olostaan luonnossa.

Miehelle Poste restanteen saapunut kirje, pysäytti. Nuorempi veljensä oli ongelmissa huumeiden käytöstä, joten kaverini piti lähteä pikaisesti Ranskaan. 

Vuoden 1971 juhannus päättyi, mutta sen jälkeen tuli paljon uusia. 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu