Mun kesäni 2019

Matti -kissan aamuhetki v. 2019

Aika on siitä kummallinen, että sen käytön opettelu vie aikansa. Työaikana, kesälomat tarjosivat hetken poikkeaman totutusta rytmistä. Kuitenkin, lomallekin piti laatia aikataulut, että pysyisi jonkinlaisessa kurissa ja järjestyksessä.

Nyt, kun työ on jo edesmennyt kauhistus, niin aika on täytettävä muulla. 

Katselin taannoin Teemalta Robert Kennedyn vaalityötä, jossa hän kävi köyhien amerikkalaisten luona ja järkyttyneenä totesi, että 'mitä sillä vapaa-ajalla tekee, jos ei ole rahaa'!

Se kolahti.

Nyt on minullakin vapaa-aikaa, jolle voisin tarjota monenmoista mukavaa tekemistä. Mutta, ei ole rahaa.

Paitsi, että kaikkea ei voi rahassa mitata.

Mun kesäni alkaa aamulenkillä koirieni ja kissan kanssa. Se ei maksa mitään ja siitä saan ensimmäisen onnenhetkeni. Lähellä olevan järven takarannalla katselen joutsenpariskunnan touhuja. Sekään ei maksa mitään.

Lähimetsä tarjoaa mustikoita, joita pikku koirani kanssa nautiskelemme suoraan varvuista. Vakuutan, että ovat terveellisiä ja miksi eivät olisi. Kelpaa pikku Mindillekin, aivan itse,  pikku hampain poimien.

Pitkä heinäkuu on alkumetreillään. Sain lahjana lipun Savonlinnan Oopperajuhlille – matkustin Onni -bussilla 5-tuntia mennen tullen.

Matkan hinta eläkeläiselle meno-paluu 18 euroa. Omalla autolla 800 kilometriä, bensa 1,60/l. Kympillä ajaa vajaan sata kilometriä. Ajamisen vaiva ja vaarat. Ei kiitos.

Bussimatka oli leppoisa ja matkalle laittamani voileivät maistuivat taivaallisilta. Muistui jo lapsuus mieleen, linja-auton tunnelma ja metvurstivoileivät. 

Savonlinna näytti kauneutensa. Pässi vartioi linnaa ja esityksen alkumetrit, nainteineen ja alastomuuksineen, hämmensivät. Silti, esitys laulutaitureineen oli hieno, jossa pääosaa esittänyt sopraano lumosi.

Iltapalana oppeeran jälkitunnelmissa, herkullinen ruisleipä Puruveden muikuilla täytettynä, hakee vertaistaan. 

Mun kesässä ei ole mitään ja silti on kaikkea.

Pihani tomaattikavusto on villinä. Muutama vihreä rypäs näyttää jo odottavan kypsymistään.

Peloittelevat kyykäärmeillä. Yhtään mustikkaa en uskaltaisi poimia, jos pelkäisin. Nyt on jo 10 litraa pakkasessa.

Huomenna leivon mustikkapiirakan pullataikinaan, kuin silloin ennen.

Tyttäreni perhe saa nauttia menneen ajan makuja ja tuntea, miten ihanaa on tuntea kotimaisen mustikan tisrkahdus hampaissaan.

Lintujen ruuaksi hankkimiani auringonkukansiemeniä heittelin keväällä pihalleni. Nyt kasvustot ovat vahvoja ja avautuvat kaikessa kauneudessaan kesäni lopun ilahduttajiksi.

Mun kesäni on enemmän kuin pakolliset lennot Kreikkaan tai Tunisiaan.

Mun kesässäni ei ole aikaa, on vain hetkien iloa ja onnellisia tuokioita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu