Elonkorjuun aika!

Itse kasvatetut tomaatit - niitä on paljon

Tämä kesä oli ensimmäinen, jolloin onnistuin kasvattamaan tomaatit pienistä taimista ja kas kummaa, ne myös ovat satoisia. Ongelmana vain on, että ehtivätkö punastua ennen yöpakkasia.

Muutamat, jääkaapissa itäneet perunat, istutin kasvulaatikoon. Varret kasvoivat valtaviksi ja mietin jo, että mahtaako mukulaa tulla lainkaan.

No, olihan siellä, ihan kunnon kokoisia pottuja, jotka maistuivat taivaallisille, vaikka en tiedä, miltä taivas maistuu. Kuitenkin maukkaimmilta kuin kauppojen 'uudet perunat'!

Pihalleni on saapunut vieraaksi myös pieni sammakko, jonka vaellusreittiä en ymmärrä. Toki minulla on raparperiviljelys, jonne pienokainen suunnisti, mutta eihän tässä lähistöllä ole ollut ensimmäistäkään sammakkojen lisääntymispaikkaa.

Sen sijaan, olen nähnyt teiden varsilla kuivuneita sammakonraatoja, joita koirani bongaavat.

Luonnon kiertokulkua kummastellessani, olen saanut tilaisuuden tunnistaa, miten kevään istutukset palkitsevat. 

Auringonkukat tulivat yllätyksenä, sillä niitä en kylvänyt, vaan heittelin linnuille eväiksi.

Jos olisin maanviljelijä, niin saattaisin olla hyvinkin huolissani pitkistä kuivista kausista tai rankkasateista, jotka tuhoavat viljan, häirikkö-ötököistä puhumattakaan. 

EU -tukien odottelukin voisi ahdistaa!

Pienpihaviljelijänä, voin vain kiittää kaikesta, jota maa tuottaa, sillä toimeentuloni ei ole onneksi riippuvainen tuloksesta, vaikka hyvän lisän tarjoaakin!

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu