Susi taistelee oikeudestaan – elää!
Olen susi
lomakunnan pelätty
syön isoäitejä
ja joskus myös lapsia
tarinoissa
Olen susi
luonnon kasvatti
viettieni ohjeistamana
etsin nälkääni ruuan
luonnosta
Olen susi
ihmisen ystävä
auttaja ja vihattu
lauma on turvani
elävänä
Olen susi
rakkauden lähettiläs
yhteisyyden ylistys
surmaajien onni
kuolleena
Olin susi
kun et enää minua kuule
olet menettänyt yhteytesi
tärkeimpään
luontouskoon
Älä tapa eläintä, jonka perimmäinen tarkoitus on aina ollut ihmisen suojelu!
Ilmoita asiaton viesti
Ihmiselle elämän ja kuoleman ero on siinä, jättääkö jäljen vai katoaako jälkiä jättämättä.
Jostain syystä ihmisen tarve on pitää kaikkeutta kasassa – talon seiniä pystyssä, vaikka kaikki tuli olemaan paljon ennen ihmistä ja tulee jatkumaan vielä pitkään ihmisen kadottua.
Ei mikään tule kaipaamaan ihmiskuntaa sen kadottua, siksi kai ihminen julistaa niin suurta sotaa itse kaikkeutta vastaan… On sekin tapa kerjätä huomiota?
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisen hätä on aina suurempi, kuin luomakunnan eläinten.
Ihminen on kadottanut luontoyhteytensä, siksi hätä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Mikko palautteestasi!
Tärkeä filosofinen kysymys on ihmisrodun mielivaltaisen toiminnan suhde ympäröivään luomakuntaamme.
Ihminen on jo nyt onnistunut tuhoamaan planeettansa elinoloja.
On paljon arvoituksia, joiden kanssa joudumme painimaan.
Susien viisautta olisi korkea aika opetella!
Ilmoita asiaton viesti
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008572787.html
Hyviä uutisia kannattaa aina lukea!
Ilmoita asiaton viesti
Sudesta polveutuu koira, jota pidetään ihmisen uskollisimpana ystävänä. Mutta jotkut ovat pitäneet myös susia lemmikkinä ja he ovat todistaneet, että sudet ovat vielä lojaalimpia isäntiään kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suden vietit ovat säilyneet luonnossa paremmin, kuin ihmisten kasvatuksessa. Suden lauma on sille henki ja elämä. Siksi sen lojaalius laumaansa kohtaan on vahva.
Ilmoita asiaton viesti
On tarina punahilkasta – niin kuin tiedät, jonka pelasti lopulta metsuri. Mutta kertomatta jäi, että kuka otti suden paikan?
Luonnossa ei ole poisheitettävää, vain ihminen on keksinyt haaskan ja jätteen käsityksen.
Ilmoita asiaton viesti
Niin! Tarinoista jokainen voi etsiä oman merkityksensä.
Ilmoita asiaton viesti
Hämmentyneenä mietin, miten ihmisten välinen lauma, sisarukset, eivät tunnista susien lauman yhtenäisyyttä.
Ihminen on kadottanut lauman turvan, siksi ne taistelevat perinnöistä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen rekikoirieni kanssa toiminut takavuosin paljonkin, susialueilla. Kotiseudullani Tammelassa susi on aika yleinen villieläin.
Mitään haittaa susista täällä ainakaan ole ollut, kuuluvat luonnon tasapainoa ylläpitäviin eläimiin.
Rekikoirayrittäjänä lukuisia kertoja olen mm Ilomantsissa, Kuhmossa, Suomussalmella jne, yöpynyt koirieni kanssa ulkosalla ties kuinka monet yöt.
Tämä ulkosalla, lumikuopassa poronnahoilla ja hyvässä makuupussissa yöpyminen taivasalla, oli turisteilleni tarjoamani ekstream.
Ilmoita asiaton viesti
Mahtava tapa elää luonnon ehdoilla.
Peloista vapautumiseen tarvitaan myös altistumista.
Ilmoita asiaton viesti
Suden ääni harvoin, jos koskaan tulee kuulluksi!
On tärkeää, että luontoeläimille annetaan ääni.
Itse, luontokärsivällisenä kansalaisena, aloitin puheen runoillani, villieläinten äänellä.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla on cd, jossa on vain suden ulvontaa ja puron solinaa; peittoaa mennen tullen musikaalisuudessaan monetkin huippubändien esitykset.
Ilmoita asiaton viesti
Puhutteleva runo, Mirjami.
Jostakin perimän syvyyksistä tulee ihmisen luontainen pelko sutta kohtaan.
Muinoin, kun ihminen liikkui yksinään metsästysretkillään, hän oli avuton susilauman hyökätessä.
Ehkä sieltä verenperintönä kavahdamme sutta.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Elle!
Luontainen pelko auttaa meitä suojautumaan. Itse en ole kohdannut sutta, susikoiria ja koirasusia sitäkin enemmän. Tuolla lajilla on samoin, kuin muillakin koiraeläimillä, erilaisia luonteita. Kuitenkin, susilauma on hyvin hierarkinen, joten lauman alfa pitää huolen, että käyttäytymishäiriöitä ei synny.
Ilmoita asiaton viesti