Hiljaisuus – lapsen nauru
Missä perhoset
missä mennyt aika
vanhat männyt kohtaavat tuulen
joka irottaa niiden kuorten herkät liuskeet
kuin poikaset lentoon
sylissäni hetki hiljaisuutta
jonka katkaisee lapsen nauru
nauramme yhdessä
maailman suurinta unilelua
joka matkasi mukanaan
etsimään mennyttä
tutkimaan uutta
aika on sama
sama hiljaisuus
samat rutiinit
ja yht’äkkiä
paljon ääntä
paljon naurua
lopulta paljon hiljaisuutta
Missä perhoset
missä mennyt aika
Aika ei kysele
se on tässä
Hieno tunnelmakuva. Kiitos, Mirjami.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Timo!
Ilmoita asiaton viesti