Hirviemon suru

Tulivat tänään

konnuillemme, kuin omilleen

kiväärit olkapäillään

ahnain katsein

tuijottivat piippujensa silmiin

 

Pelkään

vasani ei ole vielä aikuinen

tappavat pienokaiseni, rakkaani

pelkään

vasani ei tunne vaaraa

luoti viuhahtaa

iskee suoraan sydämeen

 

Itken, jään hänen lähelleen

nuolaisen poskeltaan yhteisen aikamme

pian tulevat koirat

ja miehet kivääreineen

Itken, en poistu

tappakoot minutkin

 

Ahnaat katseet saavuttavat kuolleen vasani

sitovat naruihin ja vievät

Laulavat peijaisissa

tappajan laulua – syövät pienokaiseni

lihaa, kuin elämänsä parasta ateriaa

 

 

 

 

 

 

 

MirjamiParant1

Syntyminen on jo sinänsä hieno kokemus. Mutta, miltä on tuntunut syntyä pimeään joulukuun päivään, jossa henkiinjääminen on ollut hetkistä kiinni. Minä jäin, henkiin!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu