Hirviemon suru

Tulivat tänään

konnuillemme, kuin omilleen

kiväärit olkapäillään

ahnain katsein

tuijottivat piippujensa silmiin

 

Pelkään

vasani ei ole vielä aikuinen

tappavat pienokaiseni, rakkaani

pelkään

vasani ei tunne vaaraa

luoti viuhahtaa

iskee suoraan sydämeen

 

Itken, jään hänen lähelleen

nuolaisen poskeltaan yhteisen aikamme

pian tulevat koirat

ja miehet kivääreineen

Itken, en poistu

tappakoot minutkin

 

Ahnaat katseet saavuttavat kuolleen vasani

sitovat naruihin ja vievät

Laulavat peijaisissa

tappajan laulua – syövät pienokaiseni

lihaa, kuin elämänsä parasta ateriaa

 

 

 

 

 

 

 

+2
MirjamiParant1
Sitoutumaton Sipoo

Tarinankertoja, joka sai lopulta runonsa yksiin kansiin.

Elämä on hieno mahdollisuus oppia, miten ihmiset ennen meitä elivät.

Myös nykyajassa eläminen, on ajan ilmiöiden tunnistamisen lisäksi, jokaisen meidän oman elämämme tiimalasi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu