Hirviemon suru
Tulivat tänään
konnuillemme, kuin omilleen
kiväärit olkapäillään
ahnain katsein
tuijottivat piippujensa silmiin
Pelkään
vasani ei ole vielä aikuinen
tappavat pienokaiseni, rakkaani
pelkään
vasani ei tunne vaaraa
luoti viuhahtaa
iskee suoraan sydämeen
Itken, jään hänen lähelleen
nuolaisen poskeltaan yhteisen aikamme
pian tulevat koirat
ja miehet kivääreineen
Itken, en poistu
tappakoot minutkin
Ahnaat katseet saavuttavat kuolleen vasani
sitovat naruihin ja vievät
Laulavat peijaisissa
tappajan laulua – syövät pienokaiseni
lihaa, kuin elämänsä parasta ateriaa
+2
Tänään, eräs sukulaiseni ilakoi, miten olivat saaneet kaksi vasaa saaliikseen!
Suren ahnautta, suren ihmisen julmuutta.
Varmasti seuraavan vuoden syövät tunnotta vasanlihasta tehtyjä lihapullia!
Ilmoita asiaton viesti
Ei ihmisen kannata inhimillistää eläintä. Se saattaa huomenna katsoa tuulilasistasi sisään.
Oikeutetumpaa olisi esittää vaihtoehto kohtuullisen hirvikannan säätelyyn. Toki se voi olla jokin muukin tapa kuin metsästys.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ehdoton siinä, että eläimen tappamisesta ei iloita.
Toisekseen, runoilijan oikeus on puhua tunteista, jotka ovat myös eläinten tunteita.
Ilmoita asiaton viesti
Jos sukulaisesi ovat saaneet lupia hirvien vähentämiseen,niin pitääkö onnistuneesta jahdista olla sitten surullinen?
Kyllä me kaikki metsästävät joudumme ajattelemaan eläimen tappamisen oikeutuksen. Itse kukin tavallaan.
Eläimen inhimillisestämisestä jo mielipiteeni kerroin.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoituksesi on pahasti ristiriidassa aiemman bloggauksesi kanssa:
Metsästysseurat ja hirvien lihan sisäpiirijaot!
Hirvet ovat kuitenkin yleiskansallista omaisuutta. Miksi hirvenlihojen jakaminen on salainen operaatio?
Kansalaiset, jotka haluaisivat hirvenlihasta nauttia, eivät sitä saa, sillä metsästysseurat pitävät huolen, että lihat jaetaan metsästysseuran sisäpiirille.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mirjamiparant1/225202-metsastysseurat-ja-hirvien-lihan-sisapiirijaot/
Ilmoita asiaton viesti
Eräs tuttava muisteli lapsuuttaan teurastajan poikana. Joskus teuraaksi toimitetuissa lehmissä sattui joku yksilö olemaan tiineenä. Kun eläin pantiin lihoiksi, jäi syntymätön vasikka ikään kuin ylimääräiseksi, ja teurastaja sai sen itselleen jonkinlaisena luontaisetuna.
Tästä epäilemättä täysin virheettömästä lihasta valmistuikin oikein erityisen maukas ateria työläisperheen pöytään. Sisäpiirin toimintaa niin teuraseläimen kuin ruokailijan kannalta – jos tämänkaltainen ajattelu ei ällötä.
Ilmoita asiaton viesti
Ennen kansa metsästi elantonsa. Nyt se on huvia ja hirviseurueet pitävät melkoisia peijaisia kaadot tehtyään.
Kyllä tuo teuraseläimen sisällä ollut vasikka tekee pahaa.
Ihminen on luomakunnan julmin olento. Eläimet kun ovat lain mukaan esineitä (lieneekö jo uusi laki voimassa, jossa tuo esineellisyys poistuu), niin eihän niillä reppanoilla ole mitään oikeuksia, eettisyydestä puhumattakaan.
Kannattaa kuunnella Eeva Kilpeä, joka on ehdoton eläinten puolestapuhuja. Minun ääneni on vain hyttysen ininää sen rinnalla.
Ilmoita asiaton viesti
”Ihminen on luomakunnan julmin olento.”
Entä mitä mieltä olet susista, jotka alkavat raadella vasoja elävältä? – Toki luonto on armollinenkin ja ne menevät siitä shokkiin.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos palautteestasi, Seija!
Kyllä hirviä saa metsästää, luvallistahan se on. Kritisoinkin tuolloin lihanjakoa, joka menee pääasiassa sisäpiireille. Sain hirvittävän ryöpyn niskaani. Lihanjakoa puolusteltiin sillä, että metsästys on kallista puuhaa. No, oli miten oli, aihe tuntuu olevan hyvinkin arka.
Nyt kritisoin sitä, että vasat surmataan emonsa viereltä. Tämän tiedon sain fb:ta, jossa joku juhli kahden vasan saalista.
Ilmoita asiaton viesti
Aihe ei ole arka, sinulta vain unohtui mm. hirvijahtiin käytetyt viikonloput ja sekin että ne hirvet täytyy aivan aluksi saada metsästä tienvarteen,`jne. Entä jakelu?
Kaatoluvat myöntää Suomen riistakeskus.
Ilmoita asiaton viesti
Jouduin oikein lukemaan tuon Seijan linkittämän blogisi.
Kerroit lihanjakoa sisäsiittoiseksi? Haluat varmaan kertoa mitä tämä omassa hierarkiassasi tarkoittaa.
Vasapyynnillä yleensä on tarkoitus estää kannan liiallista kasvua. Mistä se vasa pitäisi sitten kaataa.
Toki ymmärrän hirvilehmän vaistonvaraisen tarpeen huolehtia jälkikasvustaan. Se on paikoin jopa riipaisevaa.
Hyvän kuvan siitä saa nivalaisen riistakamerasta,kun sudet tappoivat molemmat vasat,ja emäkin saattoi selvitä hengissä raadeltuna.. Siitä oli kuvaa muutama viikko sitten ainakin maaseudun tulevaisuudessa. Varmaan muissakin lehdissä. Siinä vasat syötiin elävältä emonsa viereltä.
Ilmoita asiaton viesti
Ihmisten on turha lähteä luonnon normikäyttäytymisen arvostelijaksi.
Susilla ei ole asetta.
Ilmoita asiaton viesti
Todella koskettava runo hirviemon surusta!<3
Runossasi ovat metsämiehet asialla, mutta mieleeni nousi myös kuva, jossa sudet olivat asialla ja josta täällä mainittiin. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/dd15a827-a7ce-40ad-bb5c-cb9338092912
Ilmoita asiaton viesti
Sudet elävät luonnossa. Luonto on saalistuksen sisäpiiriä.
Susilla ei ole kiväärejä. Heillä on luontainen tapansa saada ruokaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä metsästäminen on ollut ihmisellekin kymmenientuhansien vuosien ajan luontainen tapa hankkia ruokaa, eikä tuliaseiden käyttö siitä sen julmempaa tee.
Ei tosiaankaan ole mielekästä ”arvostella” susia julmuudesta, mutta tällöin ei ole mieltä myöskään sanoa, että ”ihminen on luomakunnan julmin olento” (paitsi ehkä runollisena parahduksena).
Siitä sen sijaan voimme olla varmoja, että ihminen on ainoa laji, jolle tulee mieleenkään tuntea empatiaa saaliseläimiään kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tietokirjailija ja eläinaktivisti Mia Takula on ilmaissut tuon ihmisen julmuuden Ylen haastattelussa jokin aika sitten. Asuessaan pari viikkoa susien reviirillä, hän joutui metsästäjien motittamaksi ja joutui pyytämään poliisit avukseen.
Meitä on moneksi ja onneksi on. Kaikkia ei voida paketoida samaan kastiin. Sanotaan, että yksikin mätä omena pilaannuttaa laatikollisen.
Ilmoita asiaton viesti
Runostasi tulee mieleen myös Disneyn Bambi-elokuva, joka taas on vasan kannalta kuvattu. Siinä Bambi menettää metsämiesten kynsiin äitinsä ja kyllä tätä kyynelsilmin katsottiin.
Mielestäni on todella hyvä, että runoilija tai kirjailija voivat mennä eläinten asemaan ja kuvata tuntojaan sen kautta.
”Bambi valittiin vuonna 2011 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[1] The New York Timesin kriitikot valitsivat Bambin vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]” https://fi.wikipedia.org/wiki/Bambi
Ilmoita asiaton viesti
Olihan Bambi liikuttava piirretty, katseluikäraja taitaa olla 7 v.
Mitä niihin kaadettuihin ”äiteihin” tulee niin kaiketi jenkkilässäkin on käytössä vasasuoja.
https://riista.fi/blogi/vasasuojassa-kyse-etiikasta/
Ilmoita asiaton viesti
En tarkemmin ole hirvestykseen perehtynyt, mutta kyllä hirvenliha maistui, kun edesmennyt isäni sitä syksyisin toi perheelleni ruoaksi laitettavaksi.
Itse koin Mirjamin runon siten, että hän toi eläimen hahmon muodossa esille tunteitaan runon keinoin, kuten palkitussa elokuvassa Bambi sitä teki. Ehkä Bambista ja muistakin eläinteoksista voi johtua, että lihansyöntiä jossain määrin kammotaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Ritva palautteestasi!
Olen syönyt hirvenlihakeittoa aikanaan lapsena, kun kylällämme järjestettiin ns. hirvipeijaiset. Se tuntui aivan normaalilta ja keitto maistui. Sen sijaan, tiesimme, että porukoissa kossu/väkiviina virtasi. Usein raahattiin miehiä metsästä enemmän, kuin hirviä.
Hirvenmetsästys näyttää siten olevan eräänlainen riitti, joka näyttäytyy kulloisenkin metsästysseurueen jäsenen arvostuksena. Hyvä tarkk’ampuja nousee arvoon arvaamattomaan.
Juopottelu sen sijaan lienee jo vähentynyt.
Kirjoitan runoja ja esseitä monilta elämän alueilta.
Eläinten kunnioitus, tuntevina, on eräs arvomaailmani tärkeimmistä.
Ihminen, niin hallitseva, kuin hän uskookin olevansa, on lopulta vain yksi palanen luomakunnassamme.
Runon avulla on mahdollista kuvata myös sitä puolta, jonka metsästäjä itsessään kieltää.
Runon avulla, on mahdollista löytää surman kohteeksi joutuvan eläimen pelko, hätä, suru, ikävä ja kaipuu.
Ilmoita asiaton viesti
On mahdollista, että ’Hirviemon surusta’ tehdään seuraava lastenelokuva! Sehän opettaa lapsia tunnistamaan myös vanhempiensa surua.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä aikaakaan, kun käsikirjoitusta toivotaan!
Ilmoita asiaton viesti
Useimmat elokuvat tehdään kirjoittajiensa kokemista suruista! Tämäkin, hirviemon vasansa lopullisesta menettämisestä. Kuollut lapsi ei koskaan palaa.
Ilmoita asiaton viesti
Olipa hirvenlihasta mitä mieltä tahansa runosi oli koskettava.
Ilmoita asiaton viesti
Suuret kiitokset palautteestasi!
Ilmoita asiaton viesti