Jokainen meistä

Kirjoittaessani lapsuusmuistojani Kauhasen Sukuseuran lehteen, minut pysäytti hetki, jolloin oivalsin, miten hienoa on elää uudesti aika, jota en muista ja elää aikaani hauraista muistoista, jotka alkavat hahmottua noin kahden-kolmen iässä.

Rakensin aikalaisten kertomuksiin perustuvan tarinani syntymäni vaiheista, vuodenajasta, yhteiskunnan tilasta ja paikastani sisaruslaumassa.

Ymmärsin, miten syntymä on räjähdys elämän alulle, henkiinjäämiselle, turvalle ja voimalle, jolla aikuiset vastaavat pienen elämän jatkuvuuteen.

Jokainen meistä, syntyessään, on ollut lapsikinan peittämä rääpäle, jonka ainoa keino viestiä, on ollut huuto.

Jokainen meistä, joka on henkiin jäänyt, on ollut vastaanottavien aikuisten varassa.

Elämä on mysteeri, selviytymisen monimutkainen kudelma.

Jokaisella meistä, on syntymänsä hetken vahvuus nousta siivilleen. Huuto, joka voi kantaa jopa sadan vuoden päähän.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu