Karhuemon kaksi pienokaista ja uhka tulla tapetuksi
Kun astuu ihmisen virittämään tappoansaan, niin siitä irtipääsy ei karhulta onnistu.
Ansaraudat, joita vielä metsissämme sallitaan, koituvat kohtaloksi myös niille lajeille, joita ei ollut tarkoitus saalistaa.
Näin on käynyt nyt julkisuuteen tulleelle karhuperheen emolle, joka kantaa tassussaan ihmisen viritysansaa.
Niinpä, emokarhu joutuu pitämään huolta neljästä pienokaisestaan ja elämään tassukipunsa kanssa.
Ihminen, suuressa viisaudessaan arveli, että tappamalla karhun, ongelma ratkeaisi.
Aluksi saatettiin jopa pohtia, jos emokarhu saataisiin nukutetuksi. Mutta, ilmeisesti siitä on luovuttu, kun tappamisen vietti on saanut jo vallan.
Presidentti Niinistön puolison, runoilija Jenni Haukion vetoomuksen, toivoisin nyt kuultavan.
Armo oikeudesta karhuemolle, jonka pesue ei selviä ilman emoaan.
Karhu on Suomen kansalliseläin.
Karhun elintavoissa ja fyysisessä olemuksessa on paljon yhteneväisyyksiä ihmiseen.
Muistan isoisäni, joka hankasi kutittavaa selkäänsä puuhun. Samoin tekevät karhut.
Meillä, evoluution jäseninä, on paljon yhteistä.
Ilmoita asiaton viesti
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008213497.html
Voi tätä suomalaisen metsästäjän tappamisen- ja lihanhimoa. Karhu olisi ehdottomasti pitänyt hoitaa pelkästään jo siksi, että on joutunut liian kauan kärsimään. Pienpetoansoilla metsästys on lopetettava. Olettama, että pennut pärjäävät jo omillaan, on vain selittelyä tappohimolle!
Ilmoita asiaton viesti